Kolmanneksi viimeinen perjantai Genovassa. Laskujeni mukaan mulla on enää 11 työpäivää, hyvä niin!
Eivät kyllä helpoksi meidän oloa täällä töissä tee: tänään lähti keittiö! Ei jääkaappia, ei raanaa, ei mikroa, ei ruokapöytää ja tuoleja, ei mitään! En voi enää lämmittää vettä mikrossa ja juoda teetä. Aamupäivällä tulee siis tajuton nuupahdus, kuten eilen. Kupillinen teetä piristää kummasti, mutta nyt sitäkään ei enää saa. En saa vesipulloa kylmään, en voi ottaa sen kummempia eväitä töihin, koska ei ole jääkaappia, missä niitä säilyttää. En tiedä, mitä halvatun kuivamuonaa tässä pitäisi loppuviikot syödä, vai elellä pyhällä hengellä?
Toisaalta, tuliko tämä yllätyksenä? Ei täällä enää minkään pitäisi yllättää. Harjoittelijoiden kannustukseksi ei olla tehty yhtään mitään koko aikana. Jos ja kun harjoittelijoista ei välitetä paskaakaan, niin firmassa on kuitenkin syyskuulle asti ainakin kaksi palkkatyöntekijää, ehkä heidän viihtyvyyttään olisi voinut ajatella ja myydä keittiön irtaimiston vasta muutamien viikkojen päästä.
Motivaatio tosiaan vähenee. Kai tästä työpakaikasta on jotain oppinut. Todellinen kauhuesimerkki siitä, miten asioita ei pidä tehdä. Palkataan ammattitaidottomia ihmisiä ja sitten ihmetellään, kun työt jää tekemättä. Johtamiskulttuuri, mitä se on? Johtaminen on täällä sitä, että italialainen macho käy kerran viikossa murahtamassa jotain, eikä hänellä ole edes hajua kenenkään töistä. Viestintäsuunnitelmaa ei ole, asioista ei avoimesti kerrota ja huhupuheet ja spekulaatiot jyllää. Sellaistahan se on ollut koko kesän.
Nyt pitää jaksaa tsempata vielä viimeiset viikot ja sitten tämä episodi on ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti