Persol occhiali da sole

Jos aurinkolasiesi sankojen sisäpuolella lukee "Made in Italy", ne eivät voi olla huonot. Merkkiaurinkolasit tehdään lähes poikkeuksetta Italiassa ja laadun kyllä tunnistaa, tuntee ja siitä maksaa mielellään. 

Olen aivan hulluna aurinkolaseihin! Enkä mihin tahansa "rimpuloihin", vaan merkillä ja mallilla on väliä. Äitini on suurinpiirtein kieltänyt mua ostamasta enää yksiäkään :) Italiassa kun ollaan, en voi olla hankkimatta italialaisia klassikkolaseja. Ovathan ne olleet hankintalistallani jo pitkään.
Nimittäin Persolit.

Muoti muuttuu, mutta tyyli on ja pysyy. Mainoskin sen kertoo: Legendat elävät ikuisesti.
 
Kyseisen firman perusti Torinossa vuonna 1917 mies nimeltä Giuseppe Ratti. Alkuaikoina yrityksen nimi oli Protector ja laseja käyttivät lähinnä Italian ilmavoimien lentäjät. Nimi muuttui sittemmin Persoliksi. Vuonna 1957 syntyi yrityksen ensimmäinen kuuluisa aurinkolasimalli 649. Kuuluisaksi ne teki näyttelijälegenda Marcello Mastroianni esiintymällä lasit päässään.


Yrityksen kuuluisin lasimalli on kuitenkin 714. Sen teki tunnetuksi The King of Cool himself, Steve McQueen elokuvassaan Thomas Crown affair. Tyylikkäämpää elokuvaa saa muuten hakea! Nyt tästä mallista on ilmestynyt Limited edition ja se on hieman hintavampi, kuin alkuperäinen.

Persolin mainoksissa ovat esiintyneet myös Italian maajoukkueen futaajat Alessandro del Piero ja Filippo Inzaghi, kuten myös ranskalainen ex-Formula 1 kuljettaja Jean Alesi.

Olen äärimmäisen kiinnostunut tyylistä, eri merkeistä ja tarinoista niiden takana. Italiassa niitä merkkejä ja tarinoita todella riittää.

Jos täällä jotain merkkiaurinkolaseja ihmisten silmiltä bongaa, niin ylivoimaisesti eniten olen bongaillut Ray Bania ja Persolia.








 

Draamaa

Voin kertoa teille kaikille suomalaisissa yrityksissä työskenteleville: teillä on asiat todella hyvin, älkää valittako turhasta.

Italiassa kaikki ei mene ihan yhtä hyvin - ainakaan omassa harjoittelupaikassa.


Draaman nämä perkeeleen italiaanot kyllä osaavat! He osaavat myös leikkiä johtajaa, osaavat jättää laskut maksamatta, mutta osaavat vaatia maksua laskuista, joita heille ei ole maksettu.




Oppia kaikki. Olen nyt kolmen viikon ajan saanut livenä nähdä, mitä on huono johtaminen. Kuten myös sen, minkälaista jälkeä tulee, kun firmalla ei selvästikään ole minkäänlaista viestintäsuunnitelmaa.

Giorno di San Giovanni Battista

Saimme perjantain yllättäen vapaaksi, koska Genovassa vietetään kaupungin suojeluspyhimyksen, San Giovanni Baptistan päivää. Suomennettuna Johannes Kastajan päivää. Juhannukseen linkittyy siis tämäkin vapaapäivä. On se nyt kumma, jos ei kyseistä juhlaa pääse karkuun edes Italiassa! 

                   24 giugno, Genova onora e celebra il suo Santo Patrono, Giovanni Battista.

Vaikka töihin ei tarvitsekaan mennä, ei täällä sentään jussia juhlita. Italialaisten "juhannus" on Ferragosto, joka on elokuun puolessa välissä. Silloin kaupungit tyhjenevät ja asukkaat pakenevat maalle. Genovaan jää sitten ainakin muutaman asukkaan suomalaisyhdyskunta.


En ole enää vuosiin ymmärtänyt, mitä hienoa juhannuksessa ylipäänsä on? Sataa vettä, ulkona +15, kesäntuntu kaukana. Joku tai jotkut hukkuvat, vaikka järvet ois jäässä. Koskenkorvan kulutus pompsahtaa hurjiin lukemiin, kuten myös kaljan.

Juhannus oli ala-asteikäisen Maijan alkukesän kohokohta. Ja itseasiassa ihan koko kesän kohokohtia. Mökille, uintia aamusta iltaan, saunakin kuumana aamusta iltaan (kiitos papan), mamman laittamaa hyvää ruokaa ja tunnelma katossa. Mökissä ei ollut vielä sähköjä, joten kynttilät ja öljylamput valaisivat tilaa. Taustalla saattoi soida hiljaa Tapio Rautavaara (tosin silloin kyllä inhosin koko kasettia!). Usein pappa vielä teki kokon, joka oli Iitin komein, korkein ja savuavin! :) Aivan kuin aina olisi ollut hyvä sää. Jos juhannuspäivänä vähän satoi, niin se ei menoa haitannut. Uitiin sitä sateellakin. Ukonilmalla oli vain jännittävää istua hämärässä mökissä.  

Nyt tuosta kaikesta on kuin pieni ikuisuus. Juhannukset eivät oikein tunnu miltään. Samoin on käynyt vähän joka juhlapyhän kanssa. Ehkä edes yksi juhannukseton vuosi todella tekee hyvää.

Kissoja

Yleisön pyynnöstä muutama kuva kotikulmien kissoista. Niitä pyörii tuossa kadulla useampia ja joku mummo niitä ruokkii. On hommannut oikein ruokakupitkin niille :) Vähän arkoja ja epäluuloisia nämä katit ovat, eikä tietysti villikissoja parane aina mennä silittämäänkään. Nämä kisut nauttivat elämästä ja auringosta usein auton konepellillä maaten. Kateeksi käy välillä kissojen ja koirien helppo elämä!

Portofino ja Santa Margherita Ligure

Sunnuntai-aamuna raahauduimme Porto Anticolle kello yhdeksitoista ja ostimme liput venematkalle Portofinoon.

Matka kesti noin tunnin ja venekyyti ei ollut kovin mukava. Välimeressä riitti aallokkoa ja kuski ajeli kunnon vauhdilla. Ei merisairaille!

Kovasti paattia keinutti ja vettä roiskui välillä kannella hengailevien naamoille. Aikani viihdyin kannella, kunnes menin sisätiloihin ja kökötin loppumatkan penkillä kuin seuratalohäissä konsanaan. Loppua kohti vauhti hidastui ja edessä aukeni kaunis Portofino villoineen ja kukkaloistoineen. Nauratti oikein kun vene oli satamassa ja ensimmäisenä edessä näkyi Louis Vuittonin liike! :D 

Portofinohan on tunnettu julkkisten lomaparatiisina. Vähän niinkuin typerä St.Tropez Ranskan Rivieralla. Onneksi Portofinossa ei ollut niin kallista, kuin luulin. Pizzalounaan sai alle Suomen hintojen, eikä ravintola ollut kaukana satamasta.

Olimme myös niin reippaita, että kävelimme 5 kilometrin matkan Santa Margherita Ligureen, hieman isompaan paikkaan, josta sitten matkustimme junalla takaisin Genovaan. Maisemat kävelymatkan varrella olivat uskomattoman hienot! Turkoosinsininen Välimeri, jahdit ja pienemmät paatit, luonnon vehreys. Tie kiemurteli pitkin rannikkoa koko matkan.

Mutta. Olen todennut tämän niin monesti ennenkin. Portofinot, positanot, sorrentot, caprit ja st.tropeet ovat kyllä kauniita ja ainakin yhden vierailun arvoisia paikkoja, mutta eivät maisemien lisäksi tarjoa minulle hirveesti mitään. Turismi kukoistaa ja hinnat kalliita. Tosin aina on asioita, joita voi tehdä ilmaiseksikin tai pienellä budjetilla. Portofino on ollut kohteideni listalla jo vuosia ja nyt sekin on nähty.

Eräältä rannalta Santa Margherita Liguresta bongasimme Suomen lipun. Jee! :)

Vorrei...tutte le borse!

Ilmaistapahtumaan lähdettiin ja shoppailemaan päädyttiin! :D
Porto Anticon alueella on käynnissä kansainvälinen kaupunkifestivaali. Esiintyjiä eri puolilta maailmaa, ruokaa, nähtävää ja koettavaa. Perjantaina paikalla olisi ollut joku suomalainen joikaamassa :) Tänään käväisimme tutkimassa eri myyntikojuja. Lopputulos: liikaa ihmisiä ja ylihinnoiteltua ruokaa, koruja, vaatteita ja kaikenlaista roinaa. Sataman alueella myös feikkilaukkujen ja muiden feikkituotteiden myyjiä riitti. Tällä kertaa myyjille ja ostajille vain kävi hassusti: kaksi moottoripyöräpoliisia ratsasi alueen. Italiassa myös feikkituotteen ostamisesta voi saada todella mojovat sakot! Pahimmassa tapauksessa poliisi-setä myös tuhoaa juuri ostamasi feikki-Vuittonin silmisesi edessä.

Satamasta lähdimme kulkemaan ostoskatuja kohden. Kaupat olivat tänään puoli kahdeksaan asti auki, joten kiertelyaikaa oli tarpeeksi. Tänään tuli harrastettua myös kunnon window-shoppingia. Käytännössä tämä tarkoitti kuolaamista Dioria, Miu Miu:ta ja YSL:ää myyvän liikkeen ikkunoiden takana.

Yhden pienen vintage-putiikin ikkuna oli täynnä Chanelia! <3

Genovan fiineimmät ostoskadut ovat Via Roma ja Via XXV Aprile. Ja siellähän sitä tänään tuli palloiltua.
En tiedä, onko Italiassa ihan yleinen tapa, että lauantaina alkuillasta kirkoissa pidetään messu. Koska tänään keskustassa talojen seiniin kiinnitetyistä kauittimista kantautui kuuluvasti messumusiikkia. Hauska olla Guccin ikkunoiden alla ja kuulla harrasta musiikkia. Pyhä window-shoppingelämys :D

Miu Miu:n ballerinatossut 265€. Yoox.comista saa 160€:lla...

Aah, mitä ihanuuksia!

Ja vielä lopuksi:
Eilen luin La Gazzetta dello Sportista, että ihana Gigi Buffon on mennyt naimisiin. Tästä todella kerrottiin isohkossa jutussa useiden kuvien kera maailman vanhimman urheilulehden sivuilla. Vaikea kuvitella vastaavaa juttua suomalaisen urheilijan häistä Urheilulehden sivuilla...

Italian eväät

Kuinka ollakaan, perjantain kunniaksi menimme jälleen aperetiiveille läheiseen viinibaariin eli enotecaan eli kotoisammin "enontekiöön" :D Palvelu oli aivan huippua! Ja lasillisen hinta oli täysin sama riippumatta siitä, seisoskeliko baaritiskillä vai istuiko pöydässä.

Ulkona oli vain yksi pöytä ja sen olivat vallanneet paikalliset ukot. Ystävällinen baarimikko laittoi meille toisen pöydän kasaan ja toi tuolit paikoilleen!

Tällä kertaa viinin kyytipojaksi saatiin erilaisia bruchettoja. Kyllä kelpasi :)

Äiskälle tiedoksi, ettei täällä ainakaan laihtumaan pääse! :D No joo, muutaman kerran viikossa saa herkutella. Perjantaiherkutteluun ostimme tyttöjen kanssa gelatoa ja tiramisua. Lauantain ruoaksi tortellineja con ricotta e spinaci. Tortelliinipaketti maksaa Dicossa 98 senttiä, kun Suomessa vastaavan kokoisesta paketista saa maksaa reippaasti yli kolme euroa. 

Mikä muu täällä sitten on pastan ja viinin lisäksi halpaa? Luomutuotteet ovat aivan eri hinnoissa, kuin Suomessa! Suomessa luomutuotteille on koko ajan kovempi kysyntä, mutta hinnoissa se ei näy. Italiassa opiskelijallakin on varaa luomuun. Paikalliset hedelmät ja vihannekset ovat myös edullisia.

Näiden ruoka- ja viinitunnelmien myötä Buon weekend a tutti!

Tiskiharja, che cosa?!?

Aina oppii uutta. Niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tiskaamisessa on näköjään maakohtaisia eroja. Nimittittäin Italiassa ei tunneta tiskiharjoja! Edes sanakirja ei tunne tätä sanaa, joten ehkä se kertoo kaiken oleellisen.

 Olemme kämppisten kanssa yrittäneet etsiä uutta tiskiharjaa kaupoista, mutta turhaan. Italialaiset tiskaavat sellaisilla tiskisienillä. Lyhyt gallup töissä osoitti, ettei täällä tosiaan tiskiharjoja tunneta ja että tiskisieni on niiiiin paljon parempi!
Tiskiharjoja saa ainoastaan paikallisesta Ikeasta, joten täytyypä joku kerta tehdä retki sinne.
Tai sitten vaan otettava tiskisieni kauniisiin käteen! Maassa maan tavalla tai maasta pois...

Piazza della Vittoria

Eilen töiden jälkeen lähdimme junalla keskustaan. Genovassa kaikki kaupat menevät kiinni jo klo 20, joten kovin paljon aikaa kaupoilla kiertelyyn ei töiden jälkeen jää. Täytyy muutenkin nyt pitää kukkaron nyörit tiukalla ja odottaa alennusmyyntejä. Heinäkuun alussa on suunnitteilla myös matka Euroopan suurimpaan outlet-kylään. Can't wait! :)
Kauppojen jo mennessä kiinni kävimme Piazza della Vittorialla, lähellä Brignolen juna-asemaa. Tämä piazza on Genovan suurin ja mahtipontisin. Se on suunniteltu ja rakennettu vuonna 1923.

Kun jaksaa kiivetä portaat ylös, avautuu näkymä koko piazzalle. Kuvassa näkyvä "riemukaari" on rakennettu vuonna 1930 ja omistettu heille, jotka menettivät henkensä ensimmäisessä maailmansodassa. 

 Laiva- ja ankkuriaiheiset kukkaistutukset muistuttavat Kolumbuksesta.

Kun pitkien punaisten portaiden jälkeen kiipeää vielä yhdet lyhyet portaat ylös, saapuu näköalatasanteelle. Sieltä aukesikin mielettömän kauniit näkymät Genovan kattojen ylle.
Eilinen päivä oli helteinen ja iltakin vielä todella lämmin. Muistutti tunnelmaltaan heinäkuun lämpimiä iltoja Suomessa.

Karvainen kaveri

Olen saanut täältä Genovasta hyvän miespuolisen ystävän. Nimittäin karvaisen kaverin nimeltä Roy.

Roy on pomon koira, ja pyörii isäntänsä mukana töissä päivittäin. Joskus kauemmin, joskus vain pyörähtämässä. Roy on hylättyjen koirien kodista hankittu todella kiltti kaveri. Käy jokaisen työntekijän luona vuorollaan kerjäämässä huomiota. Oikein huvitti tämä, koska Juuliahan on täysin samanlainen :)

Onneksi on tällainen kaveri piristämässä tylsää toimistoarkea. Ja kun saa paijata Royta, niin ei tule niin kamalan kova ikävä parasta ystävääni Juulia.

Lenkkimaaston varrelta

Lenkkimaastojakaan ei onneksi tarvinnut kaukaa etsiä. Ovesta ulos ja lähtee vain nousemaan serpentiinitietä ylöspäin. Alkumatkasta on vielä asutusta, mutta mitä ylemmäs kulkee sitä "viidakkomaisemmaksi" maasto käy. Ja sitä raskaammaksi askel käy mitä ylemmäs mennään. Saa nähdä minkälaisten rautapakaroiden kanssa sitä täältä kotiudutaan! :D

Onneksi sain kämppiksestä lenkkikaverin. Sen verran mammari olen, etten tuolla hiljaisilla teillä illalla viitsi yksin juosta.

Maisemissa ei tosiaan ole valittamista!

Parco Durazzo Pallavicini

Eilen rannalta lähdettyämme vierailimme läheisessä Parco Durazzo Pallavicinissä. Se on upea puistoalue, jonka yhteydessä on Ligurian alueen arkeologinen museo. Pääsylippu näihin molempiin paikkoihin maksaa EU-kansalaiselta huikeat 5 Euroa.

Puisto on perustettu vuonna 1840. Durazzo Pallavicini Palace (nykyisin "palatsissa" toimii juuri arkeologinen museo) on rakennus, jonka takana olevalle kukkulalle puisto aikoinaan rakennettiin. Palatsin asukas, herra nimeltä Ignazio Alessandro Pallavicini peri aikoinaan Grimaldien ja Durazzojen koko omaisuuden ja päätti käyttää osan rahoistaan muodikkaan puutarhan rakentamiseen. (Liekö kyseessä ollut joku Monacon Grimaldeista?)Hänen ystävänsä, Michele Canzio, lahjakas genovalaisen Carlo Felice-teatterin lavastaja, suunnitteli puiston. Puiston rakentaminen kesti kuusi vuotta ja vaati 350 miehen työpanoksen.

Näin syntyi tämä upea puisto vesialueineen, paviljonkeineen, kasveine, puine ja patsaineen.

Puiden siimeksessä oli paljon viileämpi kuin alhaalla Peglin kaduilla. Aasialaistyyliset sillat ja muut rakennelmat saivat hetkeksi unohtamaan, että todella ollaan Italiassa. Yhdessä lammikossa uiskenteli kaloja ja kilpikonnia, joista yksi tuli vedenpintaan tuijottamaan meitä. Ja yksi ankka lähti seuraamaan, pelkäsin jo, että kohta se hyökkää tyhmän turistin kimppuun :D Sisiliskoja vilisti myös siellä täällä, joten asukkaita puistossa riittää! :)

Puiston tunnelmaa voisi kuvailla taianomaiseksi, romattiseksi ja paikoitellen jopa hieman pelottavaksi. Tämäkin vierailu oli taas osoitus siitä, miten ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan löytääkseen jotain kiinnostavaa.

  

Suosikki-asusteet Genovassa

Suosikki-asusteet Genovassa by Maya-Ann featuring black sunglasses

Louis Vuitton travel bag
$870 - louisvuitton.com

Louis Vuitton monogrammed bag
$775 - louisvuitton.com

Ray-Ban aviator shades
$139 - nordstrom.com

Ray-Ban black sunglasses
$145 - punk.com

Rannalta bongattua...

Sää oli tänään vielä parempi (lue: kuumempi) kuin eilen. Tyttöporukalla suuntasimme jälleen rannalle. Tosin tänään emme olleet kovin pitkään, sillä paahde kävi sietämättömän kuumaksi. En voinut olla leikkimättä paparazzia, kun näin tämän naisen.

Kyseinen "täti" nimittäin muistutti erehdyttävästi Donatella Versacea! :D
Tästä pääsemmekin aasinsillan kautta auringon vaaroihin. Täällä Italiassa nimittäin näkee todella paljon rupsahtaneita naisia. Anteeksi sanamuoto, mutta näin se on. Aurinko vanhentaa ihoa ja sen kyllä huomaa. Siitä Pohjoismaiden kylmyydestä ja auringottomuudesta on oikeasti jotain hyötyä: iho ainakin pysyy nuorempana pidempään.

Joten tytöt ja pojat, muistakaa se aurinkorasva! ;)

Forza Vale!

Oggi e´ il Gran Premio d' Inghilterra. Allora Forza Vale # 46 !!! 

Sestri Ponente

Asumme täällä Genovassa kaupunginosassa nimeltä Sestri Ponente. Sijainti on ihanteellinen: töihin kävelee reilussa vartissa, lentokenttä on lähellä, vuoren rinnettä pitkin kulkee mukavat lenkkimaastot ja alue on vehreä. Ja asunnon parvekkeelta on merinäköala :) Tosin tällä hetkellä rakennustelineet on hieman tiellä. Saa nähdä, pääseekö niistä ollenkaan eroon. Italiassa kun ollaan, niin ei ikinä tiedä ;) Ainoa häiritsevä asia on moottoritietunneli, josta kantautuu meteliä. Jos liikenteen melu häiritsi Aleksis Kiven kadulla, niin täällä se on pikkuisen kovempaa luokkaa...

Sestri Ponente on myös kuin pieni kylä isommassa kaupungissa. Kaikki tuntevat kaikki (paitsi että me ollaan ne muukalaiset, jotka ei tunne ketään :D ). Asukkailla on kerrostalojenkin pihoilla kasvimaita, sitruunapuita ja kaikenlaisia viljelmiä. Omasta maasta ollaan ylpeitä; Italian liput liehuvat parvekkeilla ja pihoilla. Ja voisin sanoa, että Fiat Panda on auto, jota näkee katukuvassa hämmästyttävän paljon :D

Olen iloinen, ettei asuintalo ole keskustassa. Keskusta on paikoitellen meluinen ja hälyinen, huumeongelma rehottaa tietyissä paikoissa ja keskustassa on katuja, jonne ei Suomi-neidoilla ole mitään asiaa.

Työpaikka on Sestri Ponenten ostoskadun vieressä. Tämä katu on nimeltään Via Sestri ja sen varrelta löytyy vaate, -kenkä- ja laukkukauppoja, leipomoita, kahviloita ja baareja, jäätelöbaareja, kosmetiikkaliikkeitä, optikko, apteekkeja...you name it. Jos haluaa shoppailla, niin aina ei tarvitse lähteä keskustaan asti. Jos etsii tiettyjä kalliita merkkiliikkeitä tai halvempia muotiketjuja, kuten Zaraa ja H&M:ää, niin silloin on hypättävä junaan ja matkattava keskustaan.