24 giugno, Genova onora e celebra il suo Santo Patrono, Giovanni Battista.
Vaikka töihin ei tarvitsekaan mennä, ei täällä sentään jussia juhlita. Italialaisten "juhannus" on Ferragosto, joka on elokuun puolessa välissä. Silloin kaupungit tyhjenevät ja asukkaat pakenevat maalle. Genovaan jää sitten ainakin muutaman asukkaan suomalaisyhdyskunta.
En ole enää vuosiin ymmärtänyt, mitä hienoa juhannuksessa ylipäänsä on? Sataa vettä, ulkona +15, kesäntuntu kaukana. Joku tai jotkut hukkuvat, vaikka järvet ois jäässä. Koskenkorvan kulutus pompsahtaa hurjiin lukemiin, kuten myös kaljan.
Juhannus oli ala-asteikäisen Maijan alkukesän kohokohta. Ja itseasiassa ihan koko kesän kohokohtia. Mökille, uintia aamusta iltaan, saunakin kuumana aamusta iltaan (kiitos papan), mamman laittamaa hyvää ruokaa ja tunnelma katossa. Mökissä ei ollut vielä sähköjä, joten kynttilät ja öljylamput valaisivat tilaa. Taustalla saattoi soida hiljaa Tapio Rautavaara (tosin silloin kyllä inhosin koko kasettia!). Usein pappa vielä teki kokon, joka oli Iitin komein, korkein ja savuavin! :) Aivan kuin aina olisi ollut hyvä sää. Jos juhannuspäivänä vähän satoi, niin se ei menoa haitannut. Uitiin sitä sateellakin. Ukonilmalla oli vain jännittävää istua hämärässä mökissä.
Nyt tuosta kaikesta on kuin pieni ikuisuus. Juhannukset eivät oikein tunnu miltään. Samoin on käynyt vähän joka juhlapyhän kanssa. Ehkä edes yksi juhannukseton vuosi todella tekee hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti