Kiitos ja kumarrus

Oma kotinettini ei toimi vieläkään, enkä siis saa kuviakaan ladattua blogiini. Täten on tullut aika päättää tämä Italia-blogi tähän. Olen nyt ollut kaksi viikkoa Suomessa ja pikkuhiljaa taas palailen arkeen, vaikka se vaikeaa onkin.

Kiitän Teitä kaikki mahtavat lukijat, jotka olette jaksaneet höpötyksiäni lukea ja vielä kommentoidakin! :) Nel Corso del Viaggio on tullut matkansa päähän ja bloggaaminen jatkuu kenties joskus toisessa osoitteessa.

Grazie a Voi!!!

Kesät ne tulee ja menee...

Kesällä 2001 katselin tv-uutisia pappani seurassa Mäkeläntie 196:ssa. Genovassa oli meneillään G8 huippukokous, jossa mellakoitiin sillä seurauksella, että yksi mielenosoittaja kuoli.


Kymmenen vuotta kului eteenpäin ja huomasin olevani matkalla Genovaan koko kesäksi. Enpä olisi vuonna 2001 uskonut, että elämä minut vielä sinnekin johdattaa.

Kesäkuun alussa lähdin Italiaan matalin odotuksin. Olin varautunut tiettyihin juttuihin, mutten siihen, että koko firma myytäisiin ja sitä seuranneisiin muutoksiin. Kesän jokaiselle kuukaudelle riitti ikäviä uutisia, kaikkein ikävimpiä tietysti elokuulle. Onneksi jäi niitä hyviäkin muistoja, eritoten reissuista, joita tuli tyttöjen kanssa tehtyä.


Kaiken kaikkiaan teki kuitenkin hyvää olla kesä pois Suomesta. Taas yksi kesä "resparottana" ei olisi kehittänyt mua ihmisenä mihinkään suuntaan!
Jotenkin Suomen kesä on mielestäni myös hyvin ärsyttävää aikaa. Kaikki sanovat olevansa kesäihmisiä, "heräävänsä eloon kesällä" (kuolleenako he retkottavat ne loput 9 kuukautta?!?). On mökkiä, markkinaa, festaria ja jokainen suomalainen kaupunki on "kiva kesäkaupunki". Kesää odotetaan koko vuosi ja hössötys yhdestä vuodenajasta on älytön. Oli mahtavaa, kun pääsi irtautumaan suomalaisuudesta edes hetkeksi ja katselemaan suomalaista menoa välimatkan päästä. Ei pidä olla suomalaisten kesä,- eikä muidenkaan traditioiden vanki!


p.s Olkaahan kuulolla, vielä päätöspostaus tulossa kuvien kera! :)

Legends Live Forever

Giacomo Agostini on epäilemättä Italian tunnetuimpia urheilusankareita. Ihan kuka tahansa ei pysty voittamaan viittätoista maailmanmestaruutta lajissaan. Tämä on myös ennätys, jota kukaan ei koskaan MotoGP:n historiassa tule rikkomaan. Ei edes Valentino Rossi.

Italiassa jalkapallo on laji numero yksi, se on selvää. MotoGP on varmasti hyvä kakkonen, koska lajissa menestystä on tullut monen kuljettajan ajamana. Agostini ja Rossi ovat tietenkin etupäässä olleet tämän menestyksen takuumiehinä.

Yhä tänä päivänä Agostini eli lempinimeltään Ago, on henkilö, joka jaksaa kiertää MotoGP:n osakilpailuissa ja moottoripyörä, -ja racing tapahtumissa ympäri maailman. Hän on kysytty ja haluttu vieras kaikkialla. Tuntuu siltä, että Suomeen ja Imatraan tällä miehellä on aivan erityinen suhde.

Olen saanut kunnian tavata kyseisen maailmanmestarin usemman kerran ja jopa vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan. Hänestä huokuu sellainen charmi, jota ei voi teeskennellä. Karismaattisempaa henkilöä saa etsiä.

69-vuotiaalla Agostinilla on kansikuva-arvoa edelleen. Nyt hän on Riders-lehden uusimman numeron kannessa, olipa mieluinen yllätys. Että kelpaavat ne varttuneemmatkin henkilöt kansikuvapojiksi :)

Uusimman numeron teemana on 60-luku ja kuvauksia varten Agokin oli joutunut laittamaan vintage-rytkyt päälleen :) 
Hassua muuten, kun olin tuota lehteä ostamassa. Edelläni kassajonossa oli kenties ikäiseni nuori mies. Myyjä otti hinnan hänen ostoksistaan ja tarttui nopeasti Riders-lehteen, kunnes ehdin sanoa, että se on minun ostokseni. Vissiin harvinaista sitten, kun nuori nainen on ostamassa motskari-lehteä :D


Tänään onkin motorsportin täytteinen päivä. Huomasin, että formulatkin näkyvät yleisillä kanavilla, vieläpä Raiunolla! Vähän sama, kuin jos Suomessa formulat näkyisivät ykkösellä. Illalla sitten vielä MotoGP:tä Indianapolisista, jeee!!!

Pihat ja puutarhat

Mitä ylemmäs omalta asuinalueelta Genovassa lähtee kulkemaan, sitä maalaismaisemmaksi maisema käy. Ja sitä rauhallisemmaksi. 

Lenkkireitin varrelle jää pieniä omakotitaloja, joita kaikkia yhdistää yksi asia: kauniit pihat. Ihmiset todella pitävät täällä pihoistaan hyvää huolta. Jopa kerrostalojen pihat ovat upeannäköisiä kukkineen ja kasvimaineen. Vaikka maata olisi kuinka pieni pläntti, siitä pidetään huoli, istutetaan ruokakasveja ja paljon kukkasia. Usein pihoja ja myös parvekkeita koristaa Italian lippu. 

Tomaatteja kasvamassa kerrostalon pihalla.

Omalla asuinalueella kerrostalojen ensimmäisen kerroksen asuntoihin on usein oma sisäänkäynti pihan puolelta. Näillä ihmisillä on siis oma piha, jota he hoitavat. Ferragostona katselin parvekkeelta, kun viereisen talon ekan kerroksen asukas kulutti pitkän ajan pyhäpäivästään pihansa haravoimiseen. Melkein jo huusin, että saanko tulla avuksi, että olisi ollut edes jotain hyödyllistä tekemistä! :)

Tätä pihaa olen ihaillut. Voi kun pääsisi nurmikolle kävelemään paljain jaloin! Tai lukemaan kirjaa puun katveeseen.

Via Garibaldi

Luultavasti melkein jokaisesta Italian kaupungista löytyy katu nimeltä Via Garibaldi. Vapaustaistelija Giuseppe Garibaldin mukaan nimetty katu löytyy myös Genovasta ja se onkin yksi Genovan kuuluisimmista kaduista, ellei kuuluisin. Sen varrelta löytyvät nykyiset museot, Palazzo Rosso, Palazzo Bianco ja Palazzo Tursi, yhteiseltä nimeltään Strada Nuovan museot. Via Garibaldi on myös UNESCON maailmanperintölistan kohde, kuten koko Genovan historiallinen keskusta. Se on samalla Euroopan laajimpana säilynyt historiallinen keskusta.

Via Garibaldi kesäillan hämärtyessä.

Palazzo Rosso, Palazzo Bianco ja niiden taidekokoelmat kuuluivat alunperin herttuatar Maria Brignole-Sale de Ferrarille, joka luovutti kokoelmansa Genovan kaupungin hyväksi. Palazzo Tursi oli alunperin nimeltään Palazzo Grimaldi, mutta myöhemmin sen omisti Doria-suku. Tässä kiinteistössä on nykyisin esillä genovalaista taidetta ja esineitä muinaisen Genovan tasavallan ajoilta.

Alunperin näissä kolmessa museossa vierailun piti kuulua viimeisen Genovan viikonloppuni ohjelmaan. Tällä hetkellä tosin into museokierrokselle on kadonnut. Jos vielä joskus palaan Genovaan, ompahan jotain uutta nähtävää. Museoissa käynti on Genovassa kyllä hyvin edullista; 24 tuntia voimassa oleva museolippu maksaa vain 12 euroa. Tällä lipulla pääsee siis kiertämään vuorokauden ajan niin monta Genovan museota, kuin ehtii ja jaksaa. 48-tunnin lippu taaskin maksaa 16 euroa.

Nämä nyt ainakin vinkiksi kaikille taiteesta ja historiasta kiinnostuneille Genovan kävijöille!

Karkit ja herkut

Sitten vähän kevyempää aihetta. Karkeista ja herkuistakin on pyydetty postausta.

Karkkihyllyt eivät Genovassa notku läheskään samalla lailla, kuin Suomessa. Ihmetyttääkin välillä Suomen meininki. Karkkipussien koot ovat kasvaneet aivan hillitömiksi, marketeissa on karkkihyllyä metritolkulla ja kansa senkun lihoo. Tähän kaikkeen helppo ratkaisu on sitten sokerivero. Virpi Salmi kirjoitti osuvasti hesarin nettikolumnissa siitä, miten kaikilla on nykyään joku ruokavamma, mutta "On yksi ruoka, joka käy kaikille suomalaisille nykyaikuisille: irtokarkit. Niitä on kaupoissa hyllykilometreittäin, enemmän kuin liha- ja juustotiskejä yhteensä".  

Täällä karkkeja ei ole tarjolla hyllykilometreittäin, ei edes isoissa marketeissa. Täällä supermarketin karkkihyllykin on pienempi, kuin esimerkiksi suomalaisessa perus S-marketissa. Mitään 400 gramman jättimegapusseja ei tunneta, valikoima on mielestäni aika oneton. Jos on tehnyt karkkia kovasti mieli, niin Lidlistä löytyy suunnilleen samanlainen valikoima, kuin Suomen Lidleistäkin, tosin hieman halvemmalla. Samoin Lidlin tyylisessä halpakauppaketjussa nimeltä Ins on parempi valikoima karkkia ja suklaata, kuin muissa ruokakaupoissa.

En ole muistanut ottaa kameraa ruokakauppaan mukaan, jotta olisin voinut vähän kuvailla valikoimaa. Huomattavasti herkullisempia karkkikuvia sainkin Serravallen outlet-kylän Lindt-suklaakaupasta. Tässä liikkeessä oli valikoimaa yllin kyllin, mutta hinnat eivät kyllä mitenkään olleet outlet-tasoa. Mietin toisella Serravallen reissulla, että ostaako muutaman pienen levyn minttu,-ja kookossuklaata. 100 gramman levyn hinta oli 2,50€. Ja tätä mainostettiin totta kai erikoistarjouksena. Kun myöhemmin kävin lähisupermarketissani Coopissa, samat levyt maksoivat 1,95€! Eli se siitä outlettien halpuudesta. Jos ei ole hintatietoinen, niin huijatuksi tulee niin outleteissa, Hulluilla päivillä ja ihan missä tahansa ostohysteria-tapahtumassa, jossa ihmiset hypnotisoidaan luulemaan, että kaikki on niin älyttömän halpaa!

Che caldo, mikä kuumuus!

Genovaan on jostain pyyhkäissyt älytön helleaalto, tänäänkin varmaan 40 astetta!
Vielä pahempi oli eilen, kun jo aamusta ilma oli niin kuumuudesta paksua, että sitä olisi voinut veitsellä leikata.

Tämmöisestä kuumuudesta ei nauti enää yhtään. Ei voi oikeestaan muuta tehdä, kun yrittää etsiä mahdollisimman viileän paikan ja oleskella siellä. Ilma viilenee joskus yhdeksän maissa, samoihin aikoihin kun pimeys laskeutuu kaupunkiin.

Jaksan ihmetellä näitä paikallisia, jotka grillaavat itseään rannoilla kuumuudesta huolimatta. Sunnuntai-iltana katselin uinnin jälkeen rannalla, kuinka monet makasivat suorina pyyhkeen päällä, ilman minkäänlaista aurinkovarjoa suojanaan! Fiksummat sentään ovat ottaneet rannelle suuren aurinkovarjon mukaan ja oleilevat sen alla.

Meinasi kerta kaikkiaan voimat tänään töissä loppua. Vaikka tuuletin on päällä aamusta iltaan, niin ilma oli silti niin tunkkaista, ettei oikein mitenkään päin ollut hyvä olla. Onneksi Simone tuli sanomaan neljän jälkeen, että nyt laitetaan putiikki kiinni. Taisi lukea ajatukset :)

Raskasta on olla töissä myös siksi, kun pitää jotenkin näytellä reipasta. En viittisi töissä alkaa vetistelemään, koska siitä ei sitten loppua tule. Vaikka päivät Genovassa vähenee, niin helppoa ei missään nimessä ole. Ajatukset ihan muualla, kun tässä hetkessä ja siinä, mitä tekee.

Pieni vintage-kierros

Olen kova vintage-vaatteiden ystävä, perinhän niitä mammaltani aikamoisen paljon. Mukaan tänne Italiaan otin yhden punaisen vintage-mekon ja yhden paidan. Molempia olen käyttänyt töissä.

Genovasta olen löytänyt kaksi vintage-kauppaa, molemmat ihan sattumalta. Toinen on nimeltään Lipstick-vintage ja se löytyy Via XXV Aprile-kadulta. Tämän liikkeen ikkunaa olenkin kuvaillut jo aiempaan postaukseeni.

Lipstick vintage löytyy myös Milanosta. Nämä liikkeet ovat keskittyneet enemmän designer-vintageen, mutta myynnissä on kyllä huokeampienkin merkkien vaatteita, kenkiä ja asusteita, kuin Chanelin.

Lauantaina piipahdin toisessa löytämässäni vintage-kaupassa nimeltä Polvere di Stelle, eli tähtipölyä. Tätä liikettä piti erittäin sympaattisen oloinen vanha pariskunta. Vaatteet ja tavarat olivat kauniisti esillä ja seinillä oli kenenkäs muun, kuin Audrey Hepburnin kuvia :) Valikoimat olivat ihan Suomen hinnoissa, halpaa ja kalliimpaa. Yhdestä vaaterekistä löytyi itselleni tutulla kuosilla varustettu paita. Löysin jokunen kesä sitten Hietsun kirpparilta Cacharelin kukkamekon, joka maksoi muistaakseni 8 euroa. Vintage-liikkeessä samasta kukkakankaasta tehty paita maksoi 30 euroa.
Mitään pakko saada-vaatetta tai muutakaan en tällä kertaa löytänyt, mutta kannatti ehdottomasti käväistä tässä kivassa pikkuliikkeessä.

Niin paljon rakkautta sain

Valitettavasti joudun kertomaan, että Suomesta kantautui aamulla suruviesti. Suruni ja ikäväni on suunnaton ja yritän nyt jotenkin sinnitellä Italiassa vielä reilun viikon. Harras toiveeni ei toteutunut. Mutta kun lähdön hetki tulee eteen, se ei katso aikaa.

Aika hyvin tämän hetkiset tunteet pukee sanoiksi tämä kaunis kappale suomalaiselta lempiartistiltani, joka myöskin on jo mennyt rajan taa. Mikä ihme tässä kesässä on vialla, kun saa vain huonoja uutisia joka paikasta?

Sellaisena, kuin hänet muistan. Aina odottamassa kotiintulijoita ikkunasta katsellen.

Tein Juulian kanssa viimeisen lenkkini kesäkuun 3.päivän iltana. Muistan, kuinka tuolloin katselin hymy huulilla, kun Juulia paineli menemään Kiilin pitkää heinää kasvavalla pellolla. Näkyi vain pää ja hännäntupsu, kun Juulia siellä mennä viipotti. Olisin ottanut videokuvaa kamerallani, mutta patterit tietysti loppuivat väärässä kohtaa. Onneksi sain valokuvia muistoksi.
Seuraavana aamuna lähdin Italiaan. Juulia jäi omalle sohvalleen makaamaan, kun sanoin hänelle näkemiin. Silloin en voinut mitenkään aavistaa, että ne olivatkin hyvästit.

Alunperin ajattelin, että lopetan bloggaamisen tähän. Ei ole mielenkiintoa tai liiemmin aiheita, joista vielä haluaisin kirjoittaa. Ajoitan tänne kuitenkin vielä muutaman iloisemman postauksen aiheista, joista oli tarkoitus kirjoittaa muutenkin. Sitten alankin jo pikkuhiljaa valmistautua kotiinpaluuseen.

Giro in centro

Toiseksi viimeistä viikonloppua Genovassa viedään!
Aamupäivällä lähdin keskustaan tutkimaan paikkoja ja kävelemään katuja,
jotka vielä haluan nähdä. Muutamissa uusissa kaupoissakin tuli käytyä, ettei vallan tylsisty. Kun tuolla kiertelee ja tutkii paikkoja, niin samalla unohtaa itsensä ja ikävät jutut, joita nyt tällekin viikolle on riittänyt ihan tarpeeksi.

Keskustassa ei paljon paikallisia näkynyt, muutenkin yllättävän hiljaista. Kaikkialla oli vain turisteja. Moni liike on myös keskustassa sulkenut ovensa lomien vuoksi. Lomakausi alkoi maanantain Ferragostosta ja se näkyy.

Kolumbuksen kotitalo.

Kävin keskustakierroksella vihdoin tsekkaamassa Kolumbuksen kotitalon. Talon nurkilla ei muita ollutkaan, kuin turisteja. Vaikka onkin turisti, niin pitääkö siltä myös näyttää? Pukeutua voi muutenkin, kun urposti farkkushortseihin, t-paitaan, urheilulenkkareihin ja sukkiin. Vielä reppu selkään, kamera kaulaan ja kartta käteen, niin avot! Tämä oli päivän univormu miehillä :D

Kun vähänkin käveli muualla, kuin kauppa,-ja turistikaduilla, niin juuri ketään ei näkynyt missään. Ihan rauhassa sai kulkea, kuvailla ja ihmetellä. Taitaa puoli Genovaa olla paraikaa lomilla.

Unsuspecting Thursday Afternoon

Sanotaanko nyt vaikka niin, että tämä ei ole ollut mun viikko. Pahinta oli eilinen iltapäivä ja sitä seurannut ilta, kun en jaksanut muuta kuin maata sohvannurkassa ja itkeä. Kotoa kantautui kamalia uutisia, että olisimme menettämässä rakkaan Juuliamme.

Juulia on ollut paras ystäväni viimeiset 13 vuotta. Hän on tuonut koko meidän perheen elämään niin paljon iloa, ettei sitä voi mitenkään sanoin kuvailla. Meidän välille on muodostunut niin kiinteä suhde, etten usko sellaista muodostuvan enää koskaan kenenkään muun koiran kanssa. Juulia on paras lenkkikaveri, joka minulla on koskaan ollut. Luotettavin ystävä, kaikkien lellikki.

Tiedostan varsin hyvin sen, että Juulia on jo vanha neiti, jonka terveys on reistaillut jo aiemmin tänä vuonna. Kukaan meistä  ei ole ikuinen. Silti ajatuskin siitä, että Juulia nyt otettaisiin meiltä pois, tuntuu aivan ylitsepääsemättömän pahalta. Tuntuu turhauttavalta olla kaukana toisessa maassa, eikä pysty tekemään mitään. Haluaisin vain olla Suomessa uskollisimman ystäväni luona. Jos pahin tapahtuu ja en enää näe Juuliaa, en tiedä miten tulen siitä selviämään.

Onneksi tänään kuului parempia uutisia ja voimme vain toivoa ja rukoilla, ettei vielä olisi lähdön hetki. Nyt Juulia häntä pystyyn! 11 täyttä päivää jäljellä Italiassa ja sitten tulen kotiin!!

Papan jälkeen Juulia on tainnut odottaa joulua ja joulupukkia eniten :) Tässä tyylinäyte joululta 2008.

Liikkuuko ne myyrät talvella? Ilmeestä päätellen jonkun jäljillä ollaan...

Kyllä sieltä nyt jotain löytyi!

En ikinä unohda kevättalven iltapäivää maaliskuussa 2009, kun tulin bussilla Helsingistä maalle. Juulia oli vastassa ja istui auton etupenkillä! :) Hän, joka inhoaa autossa matkustamista!

Friends Forever <3

Kissoja, osa II

Vaikka en mikään kissa-fani olekaan, niin nämä mustat kissat kotinurkilta ovat mielestäni tosi kauniit. Jos menen käymään coop-supermarketissa tai lähden Pegliin päin, niin nämä kissat tapaan joka kerta :) Tuskin ovat kulkukissoja, koska turkit kiiltään ja tulevat heti lähelle tervehtimään :)

Läksiäisillallista ja Miss Italiaa

Viime lauantaina vietettiin viimeisen kämppikseni epävirallisia läksiäisiä. Käytiin illallisella Peglissä ja ihan sattumalta löydettiin tämä mahtava ravintola, jonka nimeä en nyt enää muista. Jos ravintolassa on tupa täynnä paikallisia, niin ei se voi huono olla. Nyt on muuten pizzakiintiö täynnä :) Arvostan suuresti, että tarjolla on itse leivottua focacciaa ja leipätikkuja, eikä mitään muovipakkauksissa pöytään tuotavia kuivia tikkuja.

Illallisen jälkeen seurasimme hetken Miss Italia-karsintakilpailua, joka käytiin läheisen baarin edustalla. Enpä kovin hyviä kuvia saanut yleisön takaa otettua, mutta edes jotain. Paljon oli ihmisiä tiirailemassa missikandidaatteja, kuten kuvasta näkyy.

Ferragosto

15.elokuuta on yksi Italian kansallisista pyhäpäivistä, se on vähän kuin italialaisten juhannus. Ferragostosta käynnistyy myös usein ihmisten lomakausi ja rantakohteet täyttyvät.

Tätä päivää kuulemma juhlitaan musiikilla, paraateilla ja ilotulituksilla. Saa nähdä, paukkuvatko raketit tänään pimeällä iltataivaalla.

Kiva, että sai ylimääräisen vapaapäivän ja pidennetyn viikonlopun, mutta Ferragostoa olen lähinnä viettänyt tylsistymällä :/ Mahtava kämppikseni Melissa palasi eilen Suomeen ja nyt olen ainut harjoittelija täällä ja saan myös asuttaa neliötä yksin. Boring! Eihän tämän näin pitänyt mennä. Jos firmaa ei olisi myyty, täällä olisi kaksi uutta harjoittelijaa ja ei tarvitsisi yksinäisyydestä kärsiä.

Nooh, huonomminkin voisi asiat olla :) Aurinko paistaa, olen lukenut partsilla Frank Sinatran elämäkertaa, järkälemäistä kirjaa, joka pitää saada luettua ennen kotiinpaluuta (Sinatran äiti oli muuten kotoisin Genovasta!). Kai tällaisetkin päivät on joskus paikallaan, ettei tarvi tehdä mitään ihmeempää, olla vaan ja laiskotella :)

Kaunis Nervi

Uskokaa tai älkää, mutta Genova ei loppujen lopuksi ole mikään kaunis kaupunki. Teollisuutta on niin paljon ja rannat telakoiden täyttämiä. Kauniita paikkoja ei ole liikaa. Eräänä perjantai-iltana kävelimme Porto Anticolla ja pimeän jo tultua totesimme, että ompas Genova kaunis, kun valot on sammutettu :D

Eilen junailimme Nerviin, Genovaan todennäköisesti kauneimpaan kaupunginosaan.
Nervi on päärautatieasema Brignolelta itään päin lähdettäessä neljän pysäkin päässä.

Nervi oli kuin pikkukaupunki suuren kaupungin sisällä. Täysin erilainen, kuin muu Genova. Upeita taloja, suuria puistoja, appelsiinipuiden reunustamia kujia ja kirkasta merivettä niin, että pohjaan näki. Nervi muistutti paljon Etelä-Kaliforniaa.

Grimaldi-puiston ruusuissa riitti ihailtavaa.

Juna-asemalta. Ei haitannut, vaikka juna oli vähän myöhässä. Tätä maisemaa jaksoi tuijottaa :)

Kotiinlähtö lähenee ja motivaatio vähenee!

Kolmanneksi viimeinen perjantai Genovassa. Laskujeni mukaan mulla on enää 11 työpäivää, hyvä niin!


Eivät kyllä helpoksi meidän oloa täällä töissä tee: tänään lähti keittiö! Ei jääkaappia, ei raanaa, ei mikroa, ei ruokapöytää ja tuoleja, ei mitään! En voi enää lämmittää vettä mikrossa ja juoda teetä. Aamupäivällä tulee siis tajuton nuupahdus, kuten eilen. Kupillinen teetä piristää kummasti, mutta nyt sitäkään ei enää saa. En saa vesipulloa kylmään, en voi ottaa sen kummempia eväitä töihin, koska ei ole jääkaappia, missä niitä säilyttää. En tiedä, mitä halvatun kuivamuonaa tässä pitäisi loppuviikot syödä, vai elellä pyhällä hengellä?

Toisaalta, tuliko tämä yllätyksenä? Ei täällä enää minkään pitäisi yllättää. Harjoittelijoiden kannustukseksi ei olla tehty yhtään mitään koko aikana. Jos ja kun harjoittelijoista ei välitetä paskaakaan, niin firmassa on kuitenkin syyskuulle asti ainakin kaksi palkkatyöntekijää, ehkä heidän viihtyvyyttään olisi voinut ajatella ja myydä keittiön irtaimiston vasta muutamien viikkojen päästä.

Motivaatio tosiaan vähenee. Kai tästä työpakaikasta on jotain oppinut. Todellinen kauhuesimerkki siitä, miten asioita ei pidä tehdä. Palkataan ammattitaidottomia ihmisiä ja sitten ihmetellään, kun työt jää tekemättä. Johtamiskulttuuri, mitä se on? Johtaminen on täällä sitä, että italialainen macho käy kerran viikossa murahtamassa jotain, eikä hänellä ole edes hajua kenenkään töistä. Viestintäsuunnitelmaa ei ole, asioista ei avoimesti kerrota ja huhupuheet ja spekulaatiot jyllää. Sellaistahan se on ollut koko kesän.
Nyt pitää jaksaa tsempata vielä viimeiset viikot ja sitten tämä episodi on ohi!

Bottega Verde, Vihreä kauppa

Minä onneton sitten menin liittymään Bottega Verden kanta-asiakkaaksi :D Tai pikemminkin tulin liitetyksi, kun menin kesäkuussa ostamaan aurinkotuotteita. Ostosten yhteydessä sain toisessa kuvassa näkyvän kanta-asiakaskortin ja pussillisen tuotenäytteitä. Eilen heiltä tuli postia minulle. Nyt kuulkaas sais halavalla vaikka mitä, tuotteita alkaen 2,99 :) Täytyy tänään mennä piipahtamaan liikkeessä ja ostaa tarvittavat jutut ennen kotiinpaluuta.

Bottega Verde on vähän kuin Italian Yves Rocher, luonnonkosmetiikkaa valmistava yritys. Heidän valikoima on todella laaja ja kattaa kaiken ihan hammastahnoista ihovoiteisiin, shampoisiin, meikkeihin, tuoksuihin ja vaikka mihin tuotteisiin.

Suomalaisille merkki on kenties hieman tuntematon. Joitakin vuosia sitten Bottega verde avasi ensimmäisen Suomen liikkeen Aleksanterinkadulle Helsinkiin ja nyt toinen on avattu Tampereelle. Helsingin liikkeessä en ole vielä koskaan käynyt, mutta täytyypä syksyllä käydä, nytkun tuo korttikin on.

Advanced Style

Sain postaustoiveen, että kertoisin ja kuvaisin, miltä viisikymppiset genovalaisdaamit näyttävät. Voin yrittää saada paparazzattua todisteita näiden naisten ulkonäöstä, mutta ei se helppoa ole. Välillä on myös vaikea arvioida, minkä ikäinen joku on. Täällä Välimeren äärellä aurinko porottaa ihan eri tavalla, kuin Pohjolassa ja auringon vaikutukset ihoon ovat pahemmat. Moni täällä varmasti näyttää vanhemmalta, mitä oikeasti on.

Sen voin sanoa, ettei Genova tosiaankaan mikään tyylikkäiden ihmisten tyyssijä ole, vaikka kuinka Italiassa ollaan. Täytyy sanoa, että miehet pukeutuvat huomattavasti tyylikkäämmin ja paremmin, kuin naiset. Toisaalta miehille tyylikäs pukeutuminen on helpompaa. Harva mies kun laittaa päälleensä liian pieniä farkkuja, liian kireää tai lyhyttä paitaa.

Tietysti Genovassakin sillä on merkitystä, missä päin kaupunkia ollaan. Keskustan fiinien ostoskatujen nurkilla näkee kyllä huomattavasti tyylikkäämpää sakkia kuin täällä Sestrin lähiössä, jossa tallaajaa on monenlaista.

Naisten pukeutumistyyliä kuvaa silti parhaiten yksi sana: halpa. Ei ole montaakaan todella tyylikästä naista tullut vastaan.

Lauantaina sain kuitenkin paparazzattua Serravallen outlet-kylässä tyylikkään, iäkkäämmän naiskaksikon. Istuimme bussissa heidän takanaan ja huomasin heti, että nyt on tyylikkäät daamit lähteneet ostosmatkalle :)

Olivatkohan he kaksosia, koska kampauksia ja kenkiä myöten olivat kuin kaksi marjaa. Molemmilla oli mekot, helmikorvakorut kaulassa ja korvissa, sekä Vuittonin laukut. Ja timanttisormukset! :)

Jos haluatte ihailla iäkkäämpien naisten tyylejä, niin kehoitan kurkistamaan tähän blogiin:
http://advancedstyle.blogspot.com


New Yorkilainen Ari kuvaa kyseiseen blogiin vain iäkkäitä, tyylikkäitä naisia. Luvassa siis itsevarmaa tyyliä, vintagea ja todella hehkeinä säilyneitä rouvia. Muutama rouva Helsingin kaduiltakin oli tullut bongatuksi blogin kuviin. Aivan mahtavaa, että joku jaksaa tehdä erilaista muotiblogia! 

Italialaiset tavaratalot

Tavaratalot eivät ole Italiassa samaa tasoa kuin Suomessa. Yleensä ne ovat täällä pienempiä ja valikoima hieman suppeampi. Plussaa tulee merkeistä, joita Suomessa ei ole ollenkaan myynnissä.

Genovasta löytyy tavataralot La Rinascente, Coin ja Upim. La Rinascente on suunnilleen Stockan ja Sokoksen sekoitus. Coin on mielestäni nuorekas ja trendikäskin, Upim on selvästikin Italian Anttila :) En oikein osaa nimetä noista omaa suosikkiani. Eniten ostoksia olen kuitenkin tehnyt La Rinascentessä. Mutta Coin on kyllä viihtyisämpi. Se löytyy myös San Remosta ja siellä valikoima oli hieman erilainen kuin Genovassa.

Coin, Via Roma, San Remo

En tiennyt etukäteen, että Genovasta löytyy La Rinascente, ennen kuin työkaveri siitä vinkkasi. Kyseisestä tavaratalosta olen kuullut paljon hehkutusta jopa italian opettajaltani, muttei se minusta mikään älyttömän hehkutuksen arvoinen ole.

Tosin yllätyin iloisesti, kun heidän valikoimistaan löytyi ehdoton lemppari farkkumerkki, ruotsalainen Cheap Monday. Merkin farkut maksoivat 9 euroa enemmän kuin Suomessa, mutta alennukset olivat kohdillaan.

La Rinascente, Genova.

<3 Cheap Monday

Nyt alkaa Italiassakin olla jo alet aleiltu. Loppuhuipennukset ovatkin olleet kohdillaan, -70% melkein kaupassa kuin kaupassa (paitsi Max&Co:lla, toivossa on hyvä elää...) Vaatteita on parhaimmillaan saanut ihan kirpputorihinnoin. Kuvassa näkyvä harmaa, pitkähihainen peruspaita maksoi 4,77€.

Gelato - Italialainen jäätelö

Sain Ullalta postaustoiveen, että kirjoittaisin Italialaisesta jäätelöstä. Kiitos vinkistä, tässä tulee :)

Italialainen jäätelö on maailman parasta, siitä ei ole kahta sanaa. Aidot maut, parhaat raaka-aineet ja tietysti taitavat tekijät, niistä syntyy herkullisin jäätelö.
Italialaiset ovat myös mestareita keksimään makuja!  Siitä heille täytyy antaa kunniaa. Suomalaiset makuvalikoimat ovat sanalla sanoen tylsiä. Kummallisempia makuja, mitä tarjolla on ollut on mm. viskijäätelö, oliiviöljyjäätelö, porkkanajäätelö (sitä söin eilen, hyvää oli),kuohuviinijäätelö,  puffi (sininen "smurffijäätelö", josta vuosituhannen vaihteessa tuli suuri hitti).

Italialaisen jäätelön rakennekin on erilaista, kuin suomalaisen. Täällä jäätelöt eivät ole yhtä raskaita, kuin Suomessa. En tiedä, näkyykö se sitten kalorimäärissä... Sorbettaja on paljon saatavilla ja osa jäätelöistä on semifreddoa eli puolikovaa.

Kotinurkilta löytyy jäätelöbaari nimeltä Danilo&Diego. Toinen Sestrin kävelykadulta ja toinen Peglin rantabulevardilta. Tämän kioskin jäätelöihin olemme melkein jo kyllästyneet, koska olemme käyneet siellä niin paljon. On tainnut tulla maisteltua jo kaikki maut, mitä aikoo edes maistaa :)

Sestriltä löytyi myös jätskibaari, jossa ollaan käyty vasta kaksi kertaa. Siellä makuvalikoima olikin hieman erilainen, valikoimassa mm. Kinder Bueno- jätskiä.

Omat suosikkimaut täällä ovat: tiramisu, amarena (eli kirsikka), kaneli, hattara, kookos ja viikuna. Kinder Bueno oli kanssa mielettömän hyvää.

Gnam, gnam, sanoo italialainen, suomalainen sanoo, että nam nam.

Alassiosta löytyi kuvan jäätelöbaari, jossa myytiin vain jäätelöpuikkoja.

Ja vielä loppuun pro-vinkki halvan ja huonon jäätelön tunnistamiseen. Jos olet ostamassa irtomyynnissä olevia jäätelötuutteja, kokeile tuutin painoa kädessä. Mitä kevyempi tuutti, sitä enemmän ilmaa siihen on pumpattu. Eli hyvien raaka-aineiden puutetta on kompensoitu ilmalla. Toinen konsti on ylimääräisen sokerin lisääminen.

Harmi, ettei jäätelöä saa tuotua mukanaan Suomeen.