Torino - Capitale dell´Automobile

Italian matkailukiertue jatkuu tänään Torinoon, Piemonten maakunnan pääkaupunkiin. Torino muodostaa yhdessä Milanon ja Genovan kanssa Pohjois-Italian vauraan kolmion. Torino on myös Fiatin kotikaupunki ja juuri autoteollisuushan sitä vaurautta alueelle on luonut. 

Autokaupunkiin suunnistammekin vähän isommalla porukalla. Viikonloppuloman aikana nyt ei ehdi turhan paljon kiertää Torinon kokoista kaupunkia, mutta jotain kuitenkin. Eilen selvittelimme jo etukäteen kartan avulla, että missä on mitäkin. Keskustan alueella kävelymatkan päässä toisistaan on onneksi paljon nähtävää.

Torinon symboli on kuvassa näkyvä torni, Mole Antonelliana. Historiallisessa keskustassa on kyllä monumentti jos toinenkin nähtäväksi. Kaupunki on myös täynnä museoita, joista ainakin elokuva,- ja automuseot kiinnostavat allekirjoittanutta.

 Italian kielisessä kirjassa kaupunkia kuvataan lauseella. " è semplicemente eleganta e classica, dignitosa e timida." Toivottavasti junailut menevät tällä kertaa sujuvasti ja pääsemme koko seurue nauttimaan viikonlopun ajan tästä elegantista kaupungista Alppien juurella.

Alassio

San Remosta junailimme Alassioon, joka on läntisen Rivieran hienoimpia lomakohteita. Alassio on kuuluisa hiekkarannoistaan ja erityisesti englantilaiset lomailijat ottivat kohteen omakseen 1800-luvun lopulla. 

Tänäkin päivänä Alassio vetää puoleensa matkailijoita. Kaupunki on vielä San Remoakin pienempi, mutta kujat täyttyivät turisteista yhtä lailla. Paikalla oli myös muita suomalaisia matkailijoita meidän lisäksi. Paikallisesta ruokamarketista tuli ulos neljän hengen seurue. Noin kuusikymppinen nainen totesi miehelleen suomeksi "käkättäjä-akan äänellä": "Älä kanna sitä ostoskassia yhdestä kahvasta se hajoaa kohta!" Hetki meni, ennen kuin rekisteröin heidän puhuvan suomea ja kyllä alkoi naurattaa :D

Alassion kuuluisa nähtävyys on Muretto, muuri, johon on 50-luvulta lähtien kiinnitetty kuuluisuuksien nimmareilla varustettuja keramiikkalaattoja. Kovasti yritin tutkia, mutten löytänyt kuin muutamia itselleni tuttuja nimiä.

Hauska patsas Murettolla.

Kaikkien laattojen joukosta löysin kuitenkin sen yhden, joka liittyy MotoGP:hen, Max Biaggin laatan :)

San Remo, parte due

San Remon lungomare, rantabulevardi.

Miniloma San Remoon ja Alassioon on nyt takana päin. Tauko töistä teki hyvää ja katkaisi arjen mukavasti. Olisin voinut jäädä paljon pidemmäksikin aikaa. San Remo oli aurinkoinen ja täynnä matkailijoita, aina pieneen ärsyttävyyteen asti. Urpot jenkkituristit ja venäläiset naiset tonnin Dior-laukkuineen...

Mutta viis turistiurpoista. Onneksi huomio kuitenkin kiinnittyy ihan muihin asioihin. Maanantai-iltana kävimme kuuluisalla kasinolla. Sisään ei voi saapastella missä vaatteissa tahansa. Pitää olla pukeutunut siististi, sortsejakaan ei suvaita. Pelihuoneisiin sisäänpääsyä varten neuvonnassa piti näyttää passit ja niitä vastaan sai casino-kortin, joka sitten oikeutti sisäänpääsyyn ja pelaamiseen. Emme kuitenkaan mitään uhkapelejä pelailleet :D Kunhan katselimme ja ihmettelimme. Kasino oli sisätiloiltaan paljon suurempi, kuin mitä julkisivu antoi ymmärtää. Harmi, että kuvaaminen sisätiloissa oli kiellettyä. Alakerran turistiosasto (alue, jonne pääsee sortseissakin) täyttyi hedelmäpelejä hakkaavista mammoista :D

Chiesa Russa

San Remon ortodoksikirkko on mahdottoman kaunis, niin kuin ortodoksikirkot yleensäkin. Kirkkoon pääsi tutustumaan euron sisäänpääsymaksulla. Minuun teki suuren vaikutuksen keskimmäinen kupoli kirkon sisältäpäin katsottuna. Kun asettui kirkon sisällä lattian keskiosaan ja käänsi katseensa ylös, näki kupoliin maalatut Jeesuksen kasvot.

Hotellin aamiaishuone

Hotelli, jossa yövyimme sijaitsi Via Romalla, aivan kasinon tuntumassa. San Remo on niin pieni paikka, että kaikki keskustan hotellit ovat lähellä nähtävyyksiä ja rantaa.

 

Ja pitihän sitä Ducatista kuva saada, vaikka joku ohikulkeva mamma ihmettelikin, että mitä oikein kuvaa :)

Kun ostimme postikortteja, -ja merkkejä tabaccheriasta, sanoin italiaksi haluavani korttien lisäksi kaksi postimerkkiä Suomeen. Siihen harmaahapsinen miesmyyjä totesi, että aaa, Suomi!! Eivätköhän suomalaiset ole rallin kautta tulleet niin tutuiksi San Remossa, että paikallisetkin jo tietävät, että Finlandia on yhtä kuin Suomi! :)

Parliamo italiano, parte uno

Hain harjoitteluun Italiaan juuri siksi, että italian kielitaitoni kohenisi ja koska olen jo vuosia halunnut viettää maassa pitemmän ajanjakson.

Täällä ollessa olen tietenkin pyrkinyt käyttämään italiaa kaikkialla ja kaikissa niissä tilanteissa, joissa olen suinkin pystynyt. Kaikkea en tietenkään osaa italiaksi sanoa, vaikka haluaisinkin.

Töissä olen kirjoittanut muutamia ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta kaikki tarvittavat sähköpostit italiaksi. Työtehtäviin on kuulunut paljon hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelujentuottajien etsintää, tarjouspyyntöjen laatimista sun muuta. Viime viikolla pääsin/jouduin neuvomaan italialaista asiakasta Suomen matkansa suhteen. Hän halusi tietää minun mielipiteeni siitä, mitkä kaikki hänen matkaohjelmassaan tiettyinä päivinä olevat paikat ovat mielestäni näkemisen arvoisia ja mitkä eivät niinkään. Anteeksi vaan, mutta Porvoosta en maininnut sanaakaan :D Sen sijaan suosittelin Imatraa ja Punkaharjua, koska heidän matkansa vie Etelä-Karjalaan muutenkin. Olikin mielenkiintoista löytää käännökset Imatrankoskelle ja koskinäytökselle Italiaksi :) Löytyiväthän ne lopulta kuitenkin.

Kun kirjoittaa italiaksi italialaisille saa sitäpaitsi huomattavasti nopeamman vastauksen! Puhelimessa he lyövät pahimmassa tapauksessa luurin korvaan kolmen äkäisen pronton! (=haloon) jälkeen. Samaa tapahtuu valitettavasti myös soittaessa ranskalaiseen tai espanjalaiseen yritykseen.

On turha moittia ranskalaisia tympeydestä kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät puhu ranskaa. Sillä pahimmillaan italialaiset ovat aivan samanlaisia! Heitä ei kiinnosta, eivätkä he edes halua puhua englantia, vaikka sitä edes heikosti osaisivatkin.

Onneksi törmää myös toisenlaisiin tapauksiin. 
Eräänä sunnuntai-iltana lähden lenkille ja sade yllätti ennenkuin olin edes Pegliin päässyt. Jäin pitämään sadetta erään tiesillan alle. Sillan alle juoksi hyvin ruskettunut, harmaahiuksinen mies puku päällä ja sateesta kastuneena. Hän tuli selittämään minulle, kuinka oli tullut skootterilla paikalle, menossa ravintolaan syömään ja sade oli yllättänyt. En ymmärtänyt aivan kaikkea, mitä hän selitti ja kerroin, etten ole italialainen ja en ymmärrä kaikkea. Sitten hän alkoi puhua yksinkertaisilla lauseilla, kyseli juoksuharrastuksestani ja kysyi aina, olinko ymmärtänyt kaiken. Kyllä jäi hyvä mieli! Voi kun kaikki muutkin olisivat yhtä kärsivällisiä meitä ei-italialaisia kohtaan.

Skoottereiden Genova

Genovassa on aivan uskomattoman paljon skoottereita liikenteessä. Ja niitä näyttävät ajavan ihan kaikki: miehet, naiset, mammat ja papat, pukumiehet...kaikki. Hassuimman näköistä on ehkä juuri se, kun pukumiehet ajavat skoottereilla salkku jalkatilassa. Tai hyvin pukeutunut nainen huristelee Gucci-laukku sylissään :)
Skoottereilla ajetaan kovaa myös kapeilla serpentiiniteillä. Varovainen saa olla, niin kuin liikenteen kanssa Genovassa muutenkin. 

Minun silmissä nuo lähes kaikki skootterit näyttävät samanlaisilta, oli merkki sitten mikä tahansa. On vain yksi skootterimerkki, joka todella sykähdyttää ja erottuu, Vespa tietenkin.

Vespa on kyllä eräänlainen symboli Italialle, Roomalle varsinkin. Kyllä se olisi ilo huristella täällä Vespalla ja ottaa mallia tästä:

San Remo

Odotettu Suomi-vieras saapui Genovaan eilen ja huomenna on edessä minilomareissu San Remoon. Kyseisessä ralli,- ja laulukilpailukaupungissa tuli käväistyä jo viime kesänä ja ihastuin pikkukaupunkiin heti. Tunnelma oli oikein mukava, rantabulevardi ihastuttava, hyviä ravintoloita ja jäätelöbaareja oli runsaasti, kuten myös kauppoja. Ihmisvilinääkin ihan sopivasti. 

Tässä muutamia kuvia viime vuodelta, ennenkuin uusia saan tänne laitettua.

San Remoon tulee todennäköisesti tehtyä vielä toinenkin reissu elokuussa, sillä olemme saaneet kutsun italialaisen kaverimme maatilalle samaan paikkaan. Toivottavasti ehdimme! 

Kotinurkkien kukkaloistoa

Che settimana!

Mikä viikko!

Tänään silmäilin kysymyslistaa, joihin tulee vastata työharjoittelun päätteeksi. Oikein huvitti kysymys "what kind of problems did you meet during the work placement and how did you solve them?" Mistä alkaisin?! Haluatteko todella tietää ihan kaiken?! Ongelmia on työpaikan puolesta täällä riittänyt, onneksi hieno vapaa-aika on kompensoinut asiaa. Silti, tämä viikko on vetänyt apeaksi ja saanut taas miettimään, että minkälaiseen työpaikkaan sitä oikein tuli hakeneeksi. Fakta on se, että töissä järkevä tekeminen vähenee koko ajan. Onneksi mulla on vielä kaksi kuukautta kotimaan harjoittelua edessä ja mietin kyllä erittäin tarkasti, minkälaisesta firmasta haen jatkossa harjoittelupaikkaa!

Tämä viikko on mennyt toisen aiheuttamien vahinkojen korjailuun. Edelleen pistää vihaksi se, millaisia vastuuttomia ihmisiä maailmaan mahtuu. Valitusta aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka paljon ja pitkään, mutta taidan lopettaa tähän.

Huomenna saan kuitenkin Genovaan kauan odotetun Suomi-vieraan ja edessä on neljän päivän vapaa, joten eiköhän se arki tästä taas iloksi muutu! :)

Caccia al ladro

Yksi lempielokuvistani on Hitchcockin Varkaitten paratiisi, italiaksi Caccia al ladro. Elokuvassa varasta jahdataan Ranskan Rivieralla.
Omassa elämässäni varasta on tämä viikko jahdattu Italian rivieralla. Elokuvan tyyliin tämä varas ei ollut kiinnostunut jalokivistä, hänelle kelpasi vain puhdas käteinen.

Italiaan matkustavia varoitetaan usein varkaista. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa pitkäkyntisiä on liikkeellä. Todistinhan viime kesänä Genovan Porto Anticossa itsekin sitä, kuinka näppärästi mieheltä lähti rahapussi farkkujen takataskusta.
Täällä asuessani olenkin ollut erityisen varovainen laukkuni kanssa ihmisvilinässä kulkiessa. Ironista on se, että varas löytyikin aivan läheltä, omalta työpaikalta.

En ymmärrä, mikä ihmiset ajaa säälittäviin tekoihin, joista kuitenkin jää kiinni.
Nyt toivoa sopii, että tämä italian draama jäisi tähän toiseen näytökseen ja enää ei tulisi ikäviä yllätyksiä!

Alex del Piero

Jalkapalloilija ja maailmanmestari vuosimallia 2006 (ja mun suosikki!), Alessandro del Piero on melkoisen suosittu mainoskasvo täällä Italiassa, vaikka hänen uransa taitaakin olla jo ehtoopuolella. Tienvarret täyttyvät hänen jättikokoisista mainoskuvistaan ja nyt mestarin kuva on myös vichy-pakkauksissa.

Vichyjen kohdalla on kyse kilpailusta, jossa voi voittaa tapaamisen herra del Pieron kanssa. Pakkauksessa on hyvin selkeät ohjeet siitä, kuinka tulee toimia, jos tämän tapaamisen haluaa voittaa.

Harmittaa muuten, kun serie A on kesätauolla. Olisin niin halunnut päästä katsomaan italialaista futista Italiassa!

Caffè Latte

Olen täällä Italiassa ihastunut maitokahviin, Caffè Latteen. Se on niin laihaa kahvia, että tämmöinen kofeiiniyliherkkä ihminenkin voi sitä juoda.
Maistoin sitä ekan kerran keskustan kahvibaarissa. Latte oli todella hyvää ja koska se ei aiheuttanut vapinoita tai tärinöitä, niin olen juonut muutaman Latten viikossa.

Meidän kantakahvila täällä on Cafè Sestri, joka on lähellä työpaikkaa. Tavaksi on tullut käydä siellä parina iltapäivänä viikossa. Heh, meidän naamat on siellä tulleet sen verran tutuiksi, että tarjoilijamies tietää jo ennestään, mitä tilaamme. Viimeeksikin, kun astuimme sisälle hän tervehti ja ehti sanoa ennen meitä: "Due Caffè Latte?" :)

On se vaan niin hyvvää!! 

Nostro balcone

Vihdoinkin odotus päättyi, kun raksamiehet tulivat toissa sunnuntai-aamuna (!) purkamaan rakennustelineitä talomme seinustoilta. Ihmetystä on herättänyt se, ettei näitä raksamiehiä juuri arkena ole näkynyt, vaan he ovat tulleet viikonloppuaamuisin kolistelemaan ikkunoiden taakse. 

Näkymät kuudennesta kerroksesta on ihan siedettävät; meiltä näkyy Välimeri, lentokenttä ja sataman veneitä :) Sain siis väliaikaisesti sen merinäköalan, jota olen aina haikaillut. 

Eilen kun istuimme kaverin läksiäisiltaa partsilla, tuli puheeksi se, miten eri tavalla ihmiset täällä käyttäytyvät. Viereisen talon mummo vilkuttelee meille omalta parvekkeeltaan ja jotain yritti kovasti jutellakin eräs päivä.  Vastapäisen talon pikkupoika kävi eilen kurkistelemassa vähän väliä ja esittelemässä lelujaan. Jos oltaisiin Suomessa, ihmiset eivät todennäköisesti sanoisi toisilleen mitään, ehkä vaivaantuneesti tervehtisivät.

                                                                                                                                                         

Tunnelmallinen Lucca

Ennen Italiaan tuloa tuskin olin edes kuullut Luccan kaupungista Toskanassa. Monille Toskanan kaupungeista tulee mieleen lähinnä Pisa, Firenze ja Siena. Lucca on keskiaikaisten muurien ympäröimä kaupunki, jonka sanotaan olevan Italian parhaiten pidettyjä salaisuuksia. Lauantai-aamuna hyppäsimme junaan ja lähdimme matkustamaan kohti tätä salaisuutta. 


Tosin kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti. 

Rautatie Luccaan kulki La Spezian ja Viareggion kautta, näillä asemilla piti siis vaihtaa junaa. Päivään mahtui monta jatkoyhteysjunasta parilla minuutilla myöhästymistä, eräällä juna-asemalla meitä seuramaan lähtenyt sekopäinen mies, alkuperäisen aikataulun täydellinen pettäminen ja se, ettei juna-asemien info-monitorien tietoihin ollut mitään luottamista! Junat lähtivät ihan miltä laiturilta sattui.
Pääsimme kuitenkin Luccaan ja sinne kannatti matkustaa vähän kauemminkin. Ligurian meri,- ja vuorimaisemat vaihtuivat Toskanan maaseutuun ja huomattavasti tasaisempiin näkymiin.

Junan ikkunoista näkyi maissi,-auringonkukka -ja heinäpeltoja, kaunista maalaismaisemaa ja peltojen välissä virtaavia kapeita jokia. Välillä tuntui siltä, kuin olisi katsellut ikkunoista elimäkeläistä maalaismaisemaa :) Harmi, että näistä maisemista sai nauttia vain junan ikkunasta, eikä kuviakaan saanut otettua.


Tunnelma Luccassa oli sanoinkuvaamattoman tyyni ja rauhallinen, kesäilta oli mitä kaunein! Kävelimme muurin reunaa pitkin, ihailimme puiden reunustamia kujia ja nautimme kesän tunnelmasta. 

Luona penkin on tuo puu ja puistotie...

Lucca oli täynnä pyöräilijöitä ja keskustassa näimme vain muutaman autoilijan. Parkkipaikkoja muurien sisällä on todella vähän ja kenen nyt näin kauniiseen ja pieneen kaupunkiin edes autolla täytyy päästä tunkemaan? On paikkoja, joihin autot eivät vain kuulu. Luccassa näki myös paljon lenkkeilijöitä - toisin kuin Genovassa.

Söimme kevyen iltaruoan pienessä trattoriassa. Palvelu oli aivan huippua! Tarjoilijamies oli nimeltään Michelle ja kaikesta näki, että hän todella oli oikealla alalla. Palvelu tuli sydämestä, olisivatpa kaikki asiakaspalvelijat samanlaisia. Italiassa todella törmää täydellisiin ääripäihin: luokattoman huonoon ja täydellisen hyvään asiakaspalveluun.

                                       

Luccasta löytyy paljon torneja, joista erikoisin on Guinigi-torni, jonka päällä kasvaa puita. Kuuluisin luccalainen lienee säveltäjämestari Giacomo Puccini, jonka jäljillä Luccassa voi myös retkeillä.

Niin tunnelmallinen kaupunki, että tuonne tulee vielä palattua ja tehtyä pidempi reissu!

Anna minulle jokapäiväinen taisteluni

Olen tässä nyt kaksi päivää yrittänyt tehdä postausta viikonlopun Toskanan reissusta. En tiedä valmistuuko se ikinä, koska jokapäiväisen taistelun minulle antaa TIM-internettikku. Lupaan ja vannon, että Suomen palattuani en enää ikinä valita netin hitaudesta tai toimimattomuudesta!  Arvattavissa oli, että nettiyhteydet eivät ole Italiassa ihan Suomen tasolla, mutta NÄIN naurettavan huonoa toimivuutta en osannut odottaa.


MotoGP:täkin näyttävästi sponsoroiva TIM on ollut tänä aikana kyllä varsinainen murheenkryyni ja jokapäiväisen raivokohtauksen aiheuttaja. Jokainen meistä valittaa vuorollaan, kun netti ei toimi, skype ei toimi, mikään ei toimi! Pelkkä nettitikku maksaa 49€, siihen päälle ladataan käyttöaikaa. 100 tuntia maksaa 20€. Lataamisessa ja sen säännöissä ei myöskään tunnu olevan mitään logiikkaa. Toisen kämppiksen tikussa netti lakkasi toimimasta, kun kuukausi latauksesta oli kulunut umpeen, vaikka tunteja oli vielä jäljellä. Toisessa tikussa kuukausi ei merkinnyt mitään. Nyt sitten jännätään, miten omalla kohdalla käy. Kävi miten kävi, niin tuohon rahareikään en ole heittämässä enää senttiäkään! Olen mielummin koko loppuajan ilman kotinettiä, kuin tappelen joka ikinen ilta TIM-tikun kanssa.


Netin toimivuutta kuvaa hyvin se, että täällä ollessani olen saanut kerran skypen toimimaan kuvan kanssa, Spotifyssä olen pystynyt kuuntelemaan jopa yhden biisin ilman häiriöitä! 


Allora TIM, non vali una lira!!!

 

The Blazer

Serravallen outlet-kylästä ei ensimmäisellä reissulla tarttunut mukaan paljon mitään. Petit Bateau:n harmaa perus t-paita itselleni, luomiväri Kikolta ja äidille tuliainen, jota en täällä paljasta :) Petit Bateau:n t-paidat olen todennut hyvänlaatuisiksi ja hyvän mallisiksi.
Sovittelin Tommy Hilfigerin kenkiä ja joitakin Gas-merkin vaatteita, mutta kaikki ne olivat vain "ihan kivoja", eivät mitään must-have tuotteita.

Serravallesta kotiuduttuamme jatkoimme vielä alennusmyyntikierrokselle Genovan keskustaan Via Settembren ostoskadulle. Alet olivat alkaneet Genovassa samana päivänä ja kansaa olikin liikkeillä aina ärsyttävyyteen asti.

Zarasta löysin sen vaatteen, jota olin käynyt ihailemassa ja sovittamassa niin Helsingissä, Turussa kuin Tallinnassakin. Nyt se oli alessa ja kokoani oli jäljellä. Kämppikseni sanoi, että näytän ihan lentoemäntä-Barbielta ja että sopii minulle! :) The blazer.

Tapojeni vastaisesti lätkäisen tänne nyt oman kuvani.

Serravalle Outlet village

Sitten vähän iloisempia postausaiheita.

Lauantaiaamuna hyppäsimme Principen juna-aseman edestä bussiin, joka kiidätti innokkaat shoppailijat Serravallen outlet-kylään Piemonten maakunnan puolelle. Sää ei ollut Genovassakaan aamulla kovin lämmin, mutta Piemontessa oli suorastaan kylmä! Toisaalta yli +30 asteen helteen jäljiltä mikä tahansa vähäisempi lämpömittarinlukema tuntuu kylmältä. Olimme jo menossa ostamaan pitkähihaisia paitoja, mutta onneksi sää lämpeni.

Jos tässä maailmassa joillakin on rahaa, niin venäläisillä! Maailmassa tuskin on enää semmoista kolkkaa, johon venakot eivät olisi rahoineen levittäytyneet. Serravallen designer-liikkeissä osa myyjistä puhui venäjää tai olivat venäläisiä. Juuri näissä liikkeissähän venäläiset ostoksia tekevät, turha heitä on halpisliikkeistä etsiä!

Serravallessa oli myös paljon ranskalaisia ostosmatkalaisia. Mielenkiintoinen kokemus olikin käväistä lastenvaatteita myyvässä designer-outletissa. Siellä italialaiset ja ranskalaiset äidit ja isät shoppailivat pikku-bambinoilleen Bossin, Escadan ja Burberryn vaatteita, ja muutama tyttölapsi ilmoitti tomerasti, että haluaa juuri tietyn vaatteen.  Miltä kuulostaisi Chloen vauvanvaatteet, Bossin puku 10-vuotiaalle tai Burberryn lähtöhinnaltaan 350€:n nahkatakki 12-vuotiaalle? Nämä kaikki tuotteet ovat todellisia ja maailma on ihmeellisiä asioita täynnä.

Serravalle oli toisaalta pettymys, toisaalta iloinen yllätys. Osa liikkeistä oli outleteiksi täysin ylihintaisia (Lacoste, Tommy Hilfiger), osa suorastaan vaatteiden ja asusteiden hautausmaita, joihin oli dumbattu kaikki tuotteet, joita kukaan ei ole halunnut. Esimerkkejä tällaisista myymälöistä oli italialainen vaateliike Mötivi, kristalliliike Swarovski ja Benettonin liikkeet.

Iloisia yllätyksiä olivat urheiluliikkeet (Puma, Adidas, Nike), joissa mm. lenkkareita, toppeja ja t-paitoja sai todella edullisesti. Itse pidin kovasti myös Gas:in liikkeestä, jossa farkut eivät olleet kalliita. Samoin iloinen yllätys oli Villeroy&Bochin outlet, jossa alet olivat todella kohdallaan! Ja olihan siellä Lindtin suklaakauppakin! :)

Mutta mutta, yksi liike oli ylitse muiden, nimittäin Prada! Melkein kaikkiin designer-outletteihin sai jonottaa. Tämä oli todennäköisesti vain imagotemppu. Ehdottomasti pisimmät jonot olivat Pradan liikkeeseen. Sisään päästyäni ymmärsin kyllä miksi. Pradan kenkiä hintaan 50€ ja 75€, laukkujakin sai roimalla alella. Outlet- kylään saavuttuamme ihmettelin, miksi monilla oli jättikokoisia Pradan-kasseja, liikkeessä käytyäni en ihmetellyt enää. Pradalla oli ymmärretty sanan outlet-merkitys, kunpa muutamat muutkin liikkeet olisivat ymmärtäneet saman.  

Elokuussa teemme Serravalleen vielä toisen reissun! ;)

p.s Yleisön pyynnöstä kuvia muutamista outlet- ja alelöydöistä tulossa myöhemmin.

It´s a sad sad world...

Tämä postaus ei liity Italiaan mitenkään. Tieto Mika Myllylän ennenaikaisesta poismenosta saavutti kuitenkin Italiankin.


http://www.gazzetta.it/Sport_Vari/Sport_Invernali/Sci/05-07-2011/myllyla-star-dimenticata-801880655054.shtml

Jos en olisi ollut töissä, olisin itkenyt. Tuntuu todella pahalta.

Kaikkein eniten pistää vihaksi kaksinaismoralismi, ihmisten julmuus, kylmyys ja toisen epäonnella rahastaminen.

Kyllä nyt ollaan julistamassa Myllylän suuruutta, kehutaan, kuinka hieno ihminen hän oli, miten paljon voitti urallaan, miten suuri sankari!

Kuitenkin tämä kaikki unohdettiin silloin, kun oli tärkeämpää saada lehtiä myytyä hänen henkilökohtaisen elämänsä alamäellä. Miten ylipäänsä uutiskynnyksen voi ylittää se, että suomalainen mies juo viinaa?!? Olkoon kyseessä sitten entinen hiihtosankari tai kuka tahansa. Nythän niitä lehtiä vasta saadaankiin myytyä Suomen köyhässä uutiskesässä! Riittä spekuloitavaa ja jauhettavaa aina syksyyn asti. Hyvän ystäväni kommenttia lainatakseni: ajojahti päättyi, toivottavasti nyt ollaan tyytyväisiä!

Melko mielenkiintoinen maanantai-ilta

Eilen illalla rankkasateessa mäkeä ylös asunnolle juostessa tuli hetkeksi mieleen, että onko tämä tottakaan? :D

Maanantai oli pilvinen päivä heti aamusta alkaen. Töiden jälkeen pyörähdimme Via Sestrin alennusmyynneillä ja sade alkoi jo kotiinpäin kävellessämme. Ruokakaupasta lähdettäessä se vaan yltyi ja hetken päästä satoi kaatamalla. Asunnolle vievälle tielle kääntyessämme satoi jo kuin esterin takapuolesta, joten jäimme suosiolla pitelemään sadetta erään baari/ravintolan edustalle markiisien alle.

Sade ei lakannut ja ukkostikin aikamoisella kolinalla. Päätimme mennä kuppilaan sisälle ja odottelemaan, että sade lakkaisi. Pyysimme maitokahvit, caffe lattet, mutta saimme kyllä jotain muuta, melko vahvaa kahvia :( Sade ei lakannut, nälkä kurni jokaisen vatsassa ja päätimme ottaa neljän euron pizzat. Välillä kävimme ovella kurkkimassa, joko sade oisi lakannut. Meitä oli siis kolme naista ja vain yhdellä sateenvarjo. Syötiin pizzat, tv oli päällä. Kiitos ukkosen välillä kuva hävisi, mutta ääni pysyi. Naurettiin muuten yhtä uutisten inserttiä, joka oli kuvattu jostain tiedotustilaisuudesta (?). Jotkut siellä kilpaa huusi ja mäjästi sellaisella volyymilla, ettei meinannut kuulla baarissa vieressä istuvan puhetta! :D

Syönnin jälkeen maksoimme ja tarkoituksena oli lähteä, mutta ulkona odotti melkoinen näky. Kuravettä kadut täynnä ja viemäreistä kupli vielä lisää kaduille. Ei oikeesti auttanut muu, kuin mennä ulos nilkkoihin astu ulottuvaan veteen ja lähteä juoksemaan ylämäkeen. Onneksi ei ollut nahkakengät jalassa! Ukkonen jyrisi, salamat välähteli ja mielessäni mietin, että enää puuttuu se, että salama iskee! Vettä valui reippaalla vauhdilla tietä myöten ylhäältä vuorilta alas. Joku miesparka puski valkoisella Fiat Pandallaan kaatosateessa ylämäkeen ja siitä ei näyttänyt tulevan mitään. Kas kun ei virta vienyt Fiatia mennessään :D


Melkein perillä ollessa tuli vielä paha valinta: kiertääkö mutkan kautta katua pitkin, vai oikaiseeko suoraan pihalle ns. kissanpaskapolkua pitkin. Tämän polun varrelle hiekkaan käyvät siis pihalla pyörivät kissat tekemässä tarpeensa. Ei tullut edes mieleen kiertää kauempaa, vaan siinä vaiheessa ripsivärit poskilla ja mekonhelmat kuraveden kastelemina tarvoin tätä polkua flip flopeissa eteenpäin. Takaani tuleva kämppis oli hetken miettinyt, että kumpaa reittiä, mutta selkäni nähtyään oli tullut perässä :D


Kun vihdoin päästiin sisälle, ei voinut muuta kun nauraa! Kello näytti jo yhdeksää, että siinähän se ilta hujahti. Sade lakkasi jossain vaiheessa myöhäisiltaa, mutta yöllä heräsin siihen, että TAAS satoi kaatamalla ja ukkosti kovaa! Vähän erilaisia nuo ukkosetkin täällä Genovassa meren ja vuorten välissä.

Matrimonio reale di Monaco

Moni on kysellyt, että olinko kenties viikonloppuna Monacossa aistimassa häähumua. Äitikin oli nähnyt häiden tv-lähetyksessä jonkun heiluttavan Suomenlippua Monacon kaduilla ja kysyi, olinko paikalla :) Eihän tuonne "naapuripitäjään" kovin pitkä matka ole, mutta viikonloppuna olimme Monacon sijaan Piemontessa outlet-shoppailureissulla. Luulen myös, että Monaco on ollut viikonloppuna sen verran tukkeessa, ettei sinne olisi kannattanut edes mennä.

Kun Monacon ruhtinaallisista on kyse, niin eipä ihmetytä ollenkaan, että nämäkin häät saivat saippuaoopperamaisia piirteitä. Tuolla se kyllä todella osataan! Grace Kelly toi glamourin Monacoon 50-luvulla, sääli että hänen jälkeläisensä eivät ole juuri muuta osanneet kuin aiheuttaa skandaaleja skandaalien jälkeen.

Charlene oli arvatenkin kaunis morsian (ja niin tiesin, että astelee Armanin puvussa alttarille!), mutta sulhanen (Alberto, kuten hänen nimensä italiaksi kuuluu) sen sijaan möhömahainen vanha, irstas playboy. Sorry vaan, en ole Alberton fani.

Juttuja ja hienoja kuvia häistä kannattaa tiirailla osoitteesta:
http://svenskdam.se/

p.s Juttua Piemonten reissusta tulossa myöhemmin :)

GP di Mugello

Tänä viikonloppuna Italian maaperällä ajetaan vuotuinen Mugellon MotoGP. Eihän sinne Genovastakaan niin järjettömän pitkä matka olisi...Liput ovat kuitenkin melko hintavia, joten MotoGP-reissu täytyy joskus tehdä erikseen.

Mugellon GP:tä on mainostettu Genovan katukuvassa jo kesäkuun alusta asti.

Italian on MotoGP-hullu maa, joten kaikki luokat näytetään livenä maksuttomalla Italia 1-kanavalla. Lähetykset ovat muuten aivan huippuluokkaa! Livekommentteja suoraan varikolta, Assenin GP:ssäkin varikolta kommentoi mm. "vanha tuttuni" Giacomo Agostini :) Kommentteja saatiin myös Rossin mekaanikoilta, Yamahan tiimipäällikkö Lin Jarvisilta, Andrea Dovoziosolta ja muilta italialaisilta kuljettajilta.
Tämä kaikki ja ihan ilimatteeksi. Suomessa saamme tyytyä maksullisiin lähetyksiin, live-haastatteluista ei tarvitse uneksiakaan. Itse en maksullisia kanavia omista, joten MotoGP:n on joutunut katselemaan jälkilähetyksenä sunnuntain myöhäisillassa. Täällä täytyy nauttia livelähetyksistä nyt kun voi.

Gas it up, Ducati-boys!!!

Weekend alle Cinque Terre

Juhannusviikonlopun retkikohteena oli Cinque Terre. Kyseiseen paikkaan oli tarkoitus mennä jo viime elokuun Rivieran lomareissulla. Onneksi se jäi silloin näkemättä, koska en edes halua kuvitella kuinka paljon turisteja nämä kylät olisivat kuhisseet pahimpana lomakuukautena. Nimittäin nyt kesäkuussakin Cinque Terressä riitti jenkkituristia ihan tarpeeksi.

Cinque Terre on ainutlaatuinen viidestä eri kylästä koostuva luonnonalue, joka myös kuuluu UNESCO:n maailmaperintökohteisiin. Cinque Terre on suosittu vaelluskohde; ylhäällä vuorilla voi vaeltaa todella haastavillakin poluilla. Kaikkialla ei ole suojakaiteita ja paikkaa ei suositella korkeanpaikan kammoisille.


Me pysyimme kuitenkin poissa vuorilta. Kävelimme merenrantareitin Riomaggioresta Manaroloon, muuten taitoimme kylien välit junalla. Ilma oli paikoitellen sietämättömän kuuma, joten turhan pitkät patikoinnit oli syytä jättää toiseen kertaan. 

Lyhyt  polku, jonka kävelimme oli nimeltään Via dell´Amore. Polun varrelle aitoihin oli jätetty lukkoja ja solmittu nauhoja ikuisen rakkauden toivossa. Jopa kaktuksiin oli kaiverrettu pariskuntien nimiä ja rakkaudenosoituksia.

Tullessa menimme junalla suoraan viimeiseen kylään Riomaggioreen ja lähdimme tulemaan sieltä takaisin päin. Viimeinen etappi oli Monterosso al Mare, jossa vihdoin pääsimme uimaan. Se olikin ylivoimaisesti parasta koko reissussa. Mua ei meinannut saada vedestä pois! :)

Maisemat olivat jälleen kerran pyörryttävän kauniita ja merivesi kristallinkirkasta. Tuskinpa missään päin maailmaa saa junaakaan odotella yhtä kauniilla pysäkeillä; edessä siinsi turkoosi Välimeri kauas horisonttiin asti.

Kylien keskustat olivat kuin kopioita toisistaan. Muutamia ravintoloita, herkkukauppoja, jäätelöbaareja ja matkamuistomyymälöitä. Kaunein kylä oli mielestäni Corniglia. Sinne joutuikin kiipeämään juna-asemalta yli 300 rappusta, ennen kuin tämä kauneus paljastui! Cornigliassa sai  myös viikunajätskiä,NAM

Cinque Terre on kuulemma suosittu häämatkakohde. Mikäs siinä, jos haluaa pyöriä turistien keskellä häämatkallaan, mutta itse valitsisin aivan toisenlaisen kohteen.

Aitoa ruokaa

Italiassa oleskellessa todella tajuaa, miten Suomen ruokapolitiikka on täysin vinksahtanutta. Eineshyllyjä et täältä löydä, joten ruoka on laitettava itse, mentävä ravintolaan tai oltava nälässä. Joitakin valmisruokia löytyy pakastealtaista, mutta mikroaterioita tai muuta vastaavaa kuraa ei täällä tunneta eikä syödä!

Vihannekset ja hedelmät ovat origine Italia - eli italialaisia. Italialainen ostaa italialaista, kun juuri muuta ei ole edes tarjolla. Pertti peruskuluttaja Suomesta ostaa sitä halvinta -  kuten espanjalaisia kurkkuja - mitä nyt tarjolla on. Kaupat ottavat myyntiin niitä tuotteita, joilla on menekkiä. Niin kauan kuin mikroaterioille, kanannahasta valmistetuille lihapullille ja muulle "ruoalle" riittää kaupoissa kysyntää, niin totta hemmetissä niitä kuluttajille myydään!

Italiassa arvostetaan kunkin maakunnan perinteisiä herkkuja, ja sen huomaa. Genovasta et löydä ruokakauppaa, jossa ei myytäisi pestoa tai sipulifocacciaa. Täällä ruoka on oikeaa ruokaa, maut aitoja. Kun Berlusconi aikoinaan naureskeli suomalaiselle ruoalle, niin onko tuo nyt ihme? 

Tekisi monelle suomalaiselle "mikropizzailijalle" hyvää tulla Italiaan opintomatkalle tutustumaan siihen, mitä on RUOKA.