Täällä ollessa olen tietenkin pyrkinyt käyttämään italiaa kaikkialla ja kaikissa niissä tilanteissa, joissa olen suinkin pystynyt. Kaikkea en tietenkään osaa italiaksi sanoa, vaikka haluaisinkin.
Töissä olen kirjoittanut muutamia ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta kaikki tarvittavat sähköpostit italiaksi. Työtehtäviin on kuulunut paljon hotellien, ravintoloiden ja muiden palvelujentuottajien etsintää, tarjouspyyntöjen laatimista sun muuta. Viime viikolla pääsin/jouduin neuvomaan italialaista asiakasta Suomen matkansa suhteen. Hän halusi tietää minun mielipiteeni siitä, mitkä kaikki hänen matkaohjelmassaan tiettyinä päivinä olevat paikat ovat mielestäni näkemisen arvoisia ja mitkä eivät niinkään. Anteeksi vaan, mutta Porvoosta en maininnut sanaakaan :D Sen sijaan suosittelin Imatraa ja Punkaharjua, koska heidän matkansa vie Etelä-Karjalaan muutenkin. Olikin mielenkiintoista löytää käännökset Imatrankoskelle ja koskinäytökselle Italiaksi :) Löytyiväthän ne lopulta kuitenkin.
Kun kirjoittaa italiaksi italialaisille saa sitäpaitsi huomattavasti nopeamman vastauksen! Puhelimessa he lyövät pahimmassa tapauksessa luurin korvaan kolmen äkäisen pronton! (=haloon) jälkeen. Samaa tapahtuu valitettavasti myös soittaessa ranskalaiseen tai espanjalaiseen yritykseen.
On turha moittia ranskalaisia tympeydestä kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät puhu ranskaa. Sillä pahimmillaan italialaiset ovat aivan samanlaisia! Heitä ei kiinnosta, eivätkä he edes halua puhua englantia, vaikka sitä edes heikosti osaisivatkin.
Onneksi törmää myös toisenlaisiin tapauksiin.
Eräänä sunnuntai-iltana lähden lenkille ja sade yllätti ennenkuin olin edes Pegliin päässyt. Jäin pitämään sadetta erään tiesillan alle. Sillan alle juoksi hyvin ruskettunut, harmaahiuksinen mies puku päällä ja sateesta kastuneena. Hän tuli selittämään minulle, kuinka oli tullut skootterilla paikalle, menossa ravintolaan syömään ja sade oli yllättänyt. En ymmärtänyt aivan kaikkea, mitä hän selitti ja kerroin, etten ole italialainen ja en ymmärrä kaikkea. Sitten hän alkoi puhua yksinkertaisilla lauseilla, kyseli juoksuharrastuksestani ja kysyi aina, olinko ymmärtänyt kaiken. Kyllä jäi hyvä mieli! Voi kun kaikki muutkin olisivat yhtä kärsivällisiä meitä ei-italialaisia kohtaan.
3 kommenttia:
oi vitsi! (c: ihana mies!! Mulle kävi samalla tavalla ruotsissa, kun tulin väsyneenä uimasta ja odotin pysäkillä bussia. Mies ehti kertoa pysäkillä ennen bussin tuloa vaikka mitä soittoharrastuksestaan ja miten hän nykyisen vaimonsa tapasi ((c= ei ollut enää väsynyt fiilis sen keskustelun jälkeen. Ja just, tämäkin mies kysyi koko ajan ymmärsinkö.
Onpa ihanaa, että sinäkin sattumalta tapasit tämmöisen miehen siellä Italiassa (c:
Imatralle kannattaa aina tulla :D
On piristävää törmätä ystävällisiin ihmisiin! Ja pidän siitä, miten Italiassa spontaanisti tullaan juttelemaan, toisin kun Suomessa!
Anni: kyllä Imatralle kannattaa sen verran tulla, että käy katsomassa kesän vikan koskinäytöksen ja syö Buttenhofissa :)
Lähetä kommentti