Italialainen jäätelö on maailman parasta, siitä ei ole kahta sanaa. Aidot maut, parhaat raaka-aineet ja tietysti taitavat tekijät, niistä syntyy herkullisin jäätelö.
Italialaiset ovat myös mestareita keksimään makuja! Siitä heille täytyy antaa kunniaa. Suomalaiset makuvalikoimat ovat sanalla sanoen tylsiä. Kummallisempia makuja, mitä tarjolla on ollut on mm. viskijäätelö, oliiviöljyjäätelö, porkkanajäätelö (sitä söin eilen, hyvää oli),kuohuviinijäätelö, puffi (sininen "smurffijäätelö", josta vuosituhannen vaihteessa tuli suuri hitti).
Italialaisen jäätelön rakennekin on erilaista, kuin suomalaisen. Täällä jäätelöt eivät ole yhtä raskaita, kuin Suomessa. En tiedä, näkyykö se sitten kalorimäärissä... Sorbettaja on paljon saatavilla ja osa jäätelöistä on semifreddoa eli puolikovaa.
Kotinurkilta löytyy jäätelöbaari nimeltä Danilo&Diego. Toinen Sestrin kävelykadulta ja toinen Peglin rantabulevardilta. Tämän kioskin jäätelöihin olemme melkein jo kyllästyneet, koska olemme käyneet siellä niin paljon. On tainnut tulla maisteltua jo kaikki maut, mitä aikoo edes maistaa :)
Sestriltä löytyi myös jätskibaari, jossa ollaan käyty vasta kaksi kertaa. Siellä makuvalikoima olikin hieman erilainen, valikoimassa mm. Kinder Bueno- jätskiä.
Omat suosikkimaut täällä ovat: tiramisu, amarena (eli kirsikka), kaneli, hattara, kookos ja viikuna. Kinder Bueno oli kanssa mielettömän hyvää.
 |
Gnam, gnam, sanoo italialainen, suomalainen sanoo, että nam nam. |
Ja vielä loppuun pro-vinkki halvan ja huonon jäätelön tunnistamiseen. Jos olet ostamassa irtomyynnissä olevia jäätelötuutteja, kokeile tuutin painoa kädessä. Mitä kevyempi tuutti, sitä enemmän ilmaa siihen on pumpattu. Eli hyvien raaka-aineiden puutetta on kompensoitu ilmalla. Toinen konsti on ylimääräisen sokerin lisääminen.
Harmi, ettei jäätelöä saa tuotua mukanaan Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti