Lenkkimaastojakaan ei onneksi tarvinnut kaukaa etsiä. Ovesta ulos ja lähtee vain nousemaan serpentiinitietä ylöspäin. Alkumatkasta on vielä asutusta, mutta mitä ylemmäs kulkee sitä "viidakkomaisemmaksi" maasto käy. Ja sitä raskaammaksi askel käy mitä ylemmäs mennään. Saa nähdä minkälaisten rautapakaroiden kanssa sitä täältä kotiudutaan! :D
Onneksi sain kämppiksestä lenkkikaverin. Sen verran mammari olen, etten tuolla hiljaisilla teillä illalla viitsi yksin juosta.
Maisemissa ei tosiaan ole valittamista!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti